Zaya's Kesyrotat - Zaya's Stud

Rottapelejä, osa 1

2012-03-02T20:52:00.000+02:00

Internet on täynnä erilaisia nettipelejä. Itse olen aina ollut kova pelaamaan erilaisia pelejä, ja nettipelit ovat hyvää ajankulutusta varsinkin silloin, kun on hetki aikaa ennen kuin pitää lähteä johonkin eikä ehdi mitään suurempitöistä aloittamaan.

Tässä muutamia koukuttavia ehdotuksia pelien ystäville :)

RAT MACE 2
Tyhjennä alue keräämällä herkut rottana. Nopea liikkeissään, grafiikka aivan hirveä, mutta suhteellisen koukuttava tämä on.

Like a Rat in a Maze
Todella ärsyttävä, sopivan ärsyttävä. Vie rotta juustoille labyrintissä, mutta varo esteitä, jolla pääset hengestäsi.

Catch the Rats 2
Rotat ovat löytäneet uuden kodin, valitettavasti se on sinun kotisi :) Sinun on löydettävä tai tuhottava ensin muut rotat ennen kuin pystyt nappaamaan päärotan. Voit aukoa kaappeja ja etsiä myös sieltä, pääset kaapin sisältä pois klikkaamalla kuvan alareunaa.

Rat at the Cliffs
Yritä sitten liikuttaa rottaa eteenpäin hyppäämällä kallionkielekkeeltä toiselle, ei ole kauhean helppo homma!

Rodentated
Pelasta rotta oudosta maailmasta. Perinteinen hyppypeli, graafisesti vanhanaikainen, mutta ihan pelattava.

Ratinator
Taistele rottana läpi pahojen rottavihollisten!

Lab Rat
Ihana rottalabyrintti. Auta rottaa löytämään juusto. Mahtava grafiikka ja oih noita tassunjälkiä…

More Games at arcadecabin.com | Play this game!

Rat trap

Yritä estää rottasia pääsemästä käsiksi juustoosi, ei ihan helppo homma J

Rat Trap provided by:Free online games

Rat race
Rottalabyrintti, voita toinen rotta, löydä maaliin ennen sitä, piece of cake tai cheese niinkuin rotta sanoisi :)

Lab Rat Labyrinth
Aika yksinkertainen grafiikka, mutta kyllä tämänkin kerran läpi voi pelata.

Find more free online flash games at Fupa.com

Nimet valittu!

2012-02-26T12:09:00.002+02:00

Hanin ja Muhamedin poikasille on vihdoin siis saatu nimet. Ehdotuksia tuli yhteensä seitsemän. Hyviä olivat kaikki. Kiitos kaikille ehdottaneille avusta!

Kävimme keskustelua poikueen isän omistajan kanssa. Heidän ykkösvaihtoehtonsa olisi ollut Petran ehdottamat arabialaiset nimet. Itse en niille niin lämmennyt, kun tuntui, ettei siitä listasta löytynyt kivoja tyttönimiä. Itse pidin varmasti kaikkein eniten Iidan ja Susannan ehdottamista raamatullisista M-kirjaimella alkavista nimistä. Joka tapauksessa poikueen isän eli Muhamedin omistajien kanssa päädyimme kuitenkin sitten Katriinan nimiehdotuksiin. Hani-emohan on Katriinan sijoitusnaaras niin näin pääsimme kaikki asianomaiset J vaikuttamaan valintaan. Hanin mielestä taitaa olla aivan sama, mitkä nimet poikasille annetaan, kunhan ne tuosta jossain vaiheessa vain jatkaisivat maailmalle. Ei sinänsä, mahtava emohan se on, jaksaa noita riehuvia kakaroita todella hyvin ja hyvät unenlahjatkin näyttää omaavan. Huomenna sitten maailman kaunein poika matkaa kohti kotiaan Sarin ja Laurin luokse ja isänsä Muhamedin helmoihin J

Tässä vielä tarkemmin tänään nimensä saaneet poikaset J

Zaya's Hassan, rex russian blue uros (Sari & Lauri)
Zaya's Hosni, rex buff uros (Jaana K.)
Zaya's Hasib, rex buff uros (Laura)
Zaya's Hafiz, sk russian blue uros (Jaana K.)
Zaya's Hakim, sk russian buff uros (Jaana P.)
Zaya's Hania, sk russian buff naaras (sij. Elina & Pekka I.)
Zaya's Hanifa, sk russian buff naaras (Elina K.)
Zaya's Hiba, sk russian buff naaras (Elina I. & Tiina)
Zaya's Hawa, sk russian blue naaras (Inka)
Zaya's Huda, sk buff naaras (Inka)

Auta keksimään poikasille nimet!

2012-02-20T20:11:00.002+02:00

Nyt käännyn kaikkien teidän mielikuvitusta omaavien puoleen. En millään saa keksittyä Hanin poikasille nimiä. Yleensä olen hyvä keksimään nimiä (ainakin omasta mielestäni :D), mutta jostain kumman syystä tämän poikueen kohdalla on lyönyt tyhjää jo liian kauan.

Poikueen emä on viralliselta nimeltään Gennesaret, rex buff, lempinimeltään Hani ja poikueen isä on Zaya's Victor Hugo, sk russian blue, lempinimeltään Muhammed :D Poikue syntyi 27.1. ja poikasia on yhteensä kymmenen, viisi poikaa ja viisi tyttöä.

Laittakaa ehdotukset tähän blogin jatkeeksi. Tosiaan vähintään 10 nimeä, joilla pitäisi olla kaikilla sama alkukirjain ja tietenkin mielellään myös sama teema. Itse kirjain on vielä vapaasti valittava. Juu ja tarvitsen nimiehdotukset tämän viikon lauantain aikana, kun sunnuntaina teen rekisteripaperit vauvoille!

Tässä vielä ohjeistusta nimien antamiseen Suomen Kesyrottayhdistyksen sivuilta:

"Kesyrotan rekisterinimi saa olla enintään 20 merkkiä pitkä ja nimen on oltava hyvän maun mukainen. Merkiksi lasketaan niin välit kuin kirjaimet ja erikoismerkitkin. Jos eläimen kasvattajalla on virallinen kasvattajanimi, rekisterinimi saa olla kasvattajanimen lisäksi 20 merkkiä. Nimi alkaa tällöin nimen ensimmäisestä kirjaimesta, ei sitä edeltävästä välistä."

Kuvia vauvoista löytyy täältä
https://www.facebook.com/media/set/?set=a.267987043272967.63481.135598336511839&type=3

Ja tässä vielä pari videota

Ystävänpäivä

2012-02-15T22:34:00.001+02:00

Eilinen meni niin nopeasti, etten ehtinyt toivottaa ystävänpäivääkään kenellekään rottaystävilleni! Tässä siis myöhäiset kiitokset ystävyydestä ja kaveruudesta kaikille rottapuolen ystävilleni, joita löytyykin monta!

Lauantaina näimmekin muutaman LSKGY:n jäsenen kera yhdistyksen ystävänpäivätapahtumassa. Harmittavaa, että uusia naamoja ei paikalle tullut kuin yksi, mutta parempi sekin kuin ei yhtään! Paikalle Suskin luokse olivat tulleet itseni ja Suski-emännän lisäksi Mira, Tiina, Janina, Tellu ja uusin tulokas Piia. Viimeistään kesällä vietämme LSKGY:n jäsenten kesken grillijuhlia, toivottavasti enemmän ja myös uusia tulokkaita nähtäisiin paikan päällä. On aina mukavaa tutustua uusiin ihmisiin, joilla on kuitenkin yksi ja sama intressi: Rotat! Ja ei meitä tarvitse pelätä, emme purematta niele, niinkuin Piian mies hänelle taisi sanoa, kun jännitti alkuun meidän tapaamistamme. Ei se tainnut niin kamalaa olla, tosin puheenvuoroa voi joskus olla vaikea saada. Flunssakaan ei saanut puheripuliani hyytymään :)

Mira ja Tellu

Suski ja rotisko

Tiina ja Piia

Suskin niskassa seikkaili taas rottanen

Suskin rottavauvoja

Illalla vielä kävin Tiinan luona Hanin poikasia katsomassa, on ne vaan niin sulosia :)

Hanin vauvat 2 viikkosena

Porvoon näyttely 4.2.2012

2012-02-13T21:52:00.000+02:00

Kunnon yli 20 asteen pakkaset alkoivat just sopivasti näyttelyä ennen. Miksi aina käy niin, nyt muistan miksi yleensä jätän aina vuoden ensimmäisen näyttelyn väliin. Janinan kyydillä mentiin, minä, Tellu ja Tiina. Onneksi autossa oli lämmin tunnelma J ei tarvinnut rottien puolesta pelätä, lämmin kyyti haki ovelta ja vei näyttelypaikan ovelle. Näyttelypaikkakaan Porvoossa ei onneksi ollut kylmimmästä päästä. Kaunishan tuo näkymä Porvoossa oli, vaikka mittari laskikin aina -25 asteeseen asti.

Näyttelypaikka Porvoossa

Näyttelypaikan talviset näkymät

Näyttelypaikan valaistus ei ollut paras mahdollinen, varsinkin russian buffit näyttivät aika omituisilta. Valitettavasti ottamani kuvatkin ovat todella huonoja, mutta liitän nyt tähän kirjotukseen muutaman muistoksi.

Näyttelyssä tuli juteltua niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien kanssa. Päivästä tuli erittäin mukava, vaikka neljältä aamulla herätyskellon soittoon heränneenä epäilinkin täysjärkisyyttäni J

Marita arvostelee pet rottia, sihteerinä Lucas

Kata arvosteli myös pet rottia, sihteerinä Tanja

Näyttelyssä palkittiin MP:t (Muunnoksen parhaat) viime vuodelta. Joukossa löytyi myös muutama Zaya’s-kasvatti, siameseja lähinnä. Niistä listaus sitten myöhemmin. Annan poika Flanders (Zaya’s Flanders Bible) palkittiin Vuoden Pet Voittaja 2011 urosten luokassa, onnea Annalle ja kiitos hyvästä hoidosta. Flanders sai vielä näyttelystä mukaansa kolmannen morsmaikkunsa, jonka lainasin Suskilta, kiitos! Muista nyt Flanders nauttia kunnolla, tämän jälkeen ei naaraita enää tipu J Tänään sain jo Annalta viestiäkin, että tyttö on nyt astuttu 12.-13.2. välisenä yönä, peukut pystyyn!

Päivän paras oli kuitenkin ihanat Annen tekemät pinkit pehmeät peitot, joita bongasin muutamassakin boxissa. Kateellisena haaveilin itsellenikin tai siis prinsessoilleni samanlaista. Aina kannattaa avata suunsa, Anne lupasi tehdä minunkin prinsessoille oman ja tuoda Littoisiin. Kiitos! Toivottavasti neidot osaavat arvostaa sitä yhtä paljon kuin näyttelyssä paikan päällä olleet pallilliset!

Annen tekemä pehmeä pinkki sänky

Selvästi onnellinen rotta

Kiitos kaikille ihanasta päivästä, Littoisissa nähdään seuraavaksi. Special kiitos Janinalle hyvästä kyydistä J

LSKGY ry – Liity jäseneksi

2012-02-11T15:19:00.002+02:00

Vuonna 1992 perustettiin neljän naisen voimin Turun ja Porin läänin Kesyrottakerho ja itse olin yksi perustajajäsenistä. Rekisteröidyksi yhdistykseksi Turun ja Porin läänin Kesyrottakerho muuttui vuonna 1995. Turun ja Porin läänin Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry siirtyi nimeltään historiaan läänien poistuessa Suomen kartalta vuonna 1998. Uudeksi nimeksi valitaan Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry (lyhenne LSKGY ry). Tänä vuonna yhdistys on siis toiminut jo 20 vuotta! Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry toimii Suomen Kesyrottayhdistys ry:n ja Suomen Gerbiiliyhdistys ry:n alaisuudessa paikallisyhdistyksenä.

Olen itse perustamisesta lähtien toiminut yhdistyksen hyväksi enemmän tai vähemmän. Ainoastaan muutamana vuotena olin poissa kuvioista kokonaan. Viime vuoden pidin ”välivuotta”, tosin autoin näyttelyiden järjestämisessä edelleen. Tänä vuonna olen palannut taas puikkoihin ja nykyisellä hallituksella onkin täksi vuodeksi järjesteillä useita tapahtumia perinteisten näyttelyiden lisäksi. Toivottavasti jäsenet ottavat osaa tapaamisiin ja tapahtumiin, mikäs sen mukavampaa kuin kohdat samanhenkisiä ihmisiä, joita yhdistää yksi tai kaksi samaa asiaa: kesyrotat ja/tai gerbiilit.

Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry:n jäsenyydellä saat myös kotiisi neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Rapina-jäsenlehden. Olen itse toimittanut sitä jo niin monta vuotta, että en edes muista kuinka kauan J Kaikki jäsenet ja muutkin voivat kirjoittaa lemmikeistään lehteen, kirjoitukset ovat enemmän kuin tervetulleita, allekirjoittaneelle niitä voi lähetellä.

Toivon todella, että kaikki Lounais-Suomen alueella asuvat kesyrotta- ja gerbiili-immeiset liittyisivät yhdistykseen jäseniksi. Varsinkin olisi mukava nähdä omien kasvattien omistajia jäsenistössä!

Lounais-Suomen Kesyrotta- ja Gerbiiliyhdistys ry:n jäsenyys

LSKGY:n jäsenenä saat jäsenlehti Rapinan 4 kertaa vuodessa kotiisi sekä alennuksia näyttelymaksuista omissa näyttelyissämme.

Jäsenmaksu
Jäsenmaksu maksetaan yhdistyksen tilille tilinumero 800013-79353429 käytten viitettä 110.

Jäsenmaksu vuodelle 2012 on vuosijäseneltä 10 euroa. Alle 15-vuotiaalta nuorisojäseneltä 8 euroa ja perhejäseneltä 2 euroa. Perhejäseneksi voi littyä, mikäli samassa taloudessa on ennestään vuosi- tai nuorisojäsen. Mikäli jäsenmaksun maksaa muu kuin jäsen itse, laittakaa jäsenen nimi viestikenttään, tai toimittakaa sähköpostilla jäsensihteerille niin, että maksu osataan yhdistää oikeaan henkilöön.

Mikäli teillä on kysymyksiä jäsenyyteen liittyen, tai haluatte tarkastaa jäsentietonne ajantasaisuuden, ottakaa yhteyttä jäsensihteeriimme.

Jäsensihteeri
Susanna Hoffrén
Kuohukuja 1 K 141
20540 Turku
smahof (at) utu.fi

Rapinan kansi vuodelta 2009

Haavoista ja ruvista

2012-02-07T22:45:00.003+02:00

Viime lauantaina oltiin Porvoon näyttelyssä ja siellä puhuin jonkun immeisen kanssa rottien haavoista ja ruvista ja kerroin hyvästä voiteesta, josta apua ongelmiin. En enää muista ketä kumma se oli, kun tuli puhuttua aika monenkin kanssa ja ties mistä, mutta terveiset vaan sinulle jollekin J Ajattelin kertoa tästä vinkistä kaikille muillekin, on se pitänyt tehdä jo aikaisemminkin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Joka tapauksessa rotilla haavat ja ruvet ovat suht yleisiä. Haavoja tulee kun rotat kisailevat ja painivat keskenään. Niitä voi tulla myös, kun rotat rapsuttelevat itseään ja kynnet ovat pitkät. Häkki ja muu ympäristö kannattaa pitää turvallisena terävistä esineistä. Jos toisilleen vieraat rotat pääsevät tappelemaan keskenään, voi tulla pahojakin haavoja. Kauan aikaa sitten minulla oli ulkoilemassa uroslauma ja yksinäinen uros sattui pääsemään, ollessaan eri tilassa ulkoilemassa, käsiksi yhteen lauman uroksista ja tilttasi sitä niskaan. Siihen tuli haava, joka oli kuin terävällä veitsellä vedetty, noin 4-5 cm pitkä viilto, varmasti 1 cm syvä. Aina kun uros kurkotti, haava aukesi ja punainen liha vilkkui. Verta haava ei kuitenkaan vuotanut lainkaan. Seuraavana päivänä haava oli tyystin umpeutunut ja parani kuntoon parissa viikossa. Tämäkin kertoo kuinka helposti ja nopeasti haavat rotilla paranevat, harvemmin niihin antibioottikuureja tarvitaan.

Rupia voi tulla rotalle mihin vain. Yleisimmin niitä tulee pään, leuan ja niskan seudulle. Niistä puhutaan yleensä proteiinirupina tai allergiarupina. Ruvet voivat tulla ruoka-aineallergiasta tai ruuasta, jos se on hyvin proteiinipitoista. Muitakin syitä tietenkin voi olla. Jos ruvet sijaitsevat rotan takapäässä, alaselässä, voi kyseessä olla ulkoloisista johtuvat ruvet.

Meidän edesmenneelle rottaneidolle tuli aivan yhtäkkiä niska ja leuka täyteen rupia. Ne tietenkin kutisivat ja rotta raukka raapi ne koko ajan auki. Kaunis blondi neiti oli kaikkea muuta kuin kaunis verestävine rupineen. Meiltä löytyi lääkekaapista Aloe Vera Geeliä, jota sitten ajattelin kokeilla, että josko tuo ainakin rauhoittaisi raapimista. Laitoin geeliä kunnolla turkin läpi aina ihossa oleviin rupiin saakka. Eikä sillä väliä, vaikka ainetta tosiaan turkkiin jää, koska Aloe Vera on luonnontuote, eikä ole vaarallista, vaikka rotta sitä nuolisi hieman pois turkistaan. Naaras oli selvästi helpottunut geelin laittamisen jälkeen, eikä rapsutellut itseään jatkuvasti. Se ei myöskään kiinnostunut suuremmin geelistä, joten antoi sen rauhassa olla. Laitoin geeliä aamuin illoin kolmen päivän ajan ja tulos oli päätähuimaava. Siis oikeasti ruvet olivat parantuneet täysin, lähes hävinneet. Tietenkin kesti aikansa että turkki palautui rupialueelta takaisin normaaliin kuosiinsa, mutta tämän jälkeen meiltä löytyy ainetta aina.

Kannattaa muistaa, että rupien tulon syykin on hyvä selvittää, vaikka ne saataisiinkin geelillä kuntoon. Rupia tulee myös uudestaan, jos syytä ongelmaan ei löydetä.

Aloe Vera geeli on luomutuote. Sitä voi ostaa luontaistuotekaupoista ja apteekeista. Jälkimmäinen edullisempi. Myös useat verkkoapteekkikaupat myyvät näitä, esim.

http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/ALOE-VERA-GEELI-100-ml

Suosittelen lämpimästi tätä jokaisen rotanomistajan lääkekaappiin. Ja muista tämä toimii myös ihmisillä J Kyseistä tuotetta löytyy eri merkkisinä, alla olevassa kuvassa on meillä käytetty geeli

Pesämökkejä joka makuun

2012-02-02T22:18:00.002+02:00

Hyrrr kylmä, liian kylmä meikäläiselle, ulkona tällä hetkellä -21 astetta pakkasta! Vähän käy kateeksi, kun rotat ja oravat jäävät aamuisin kotiin nukkumaan lämpimiin peteihinsä ja pesiinsä, kun omistaja lähtee kylmään pakkassäähän tekemään taas rahaa, jotta suuri perhe pidetään lihavana J

Sunnuntaina kävin kurkkimassa Piru- ja Hani-mamman pesiin. Jotkut emot rakentavat pesänsä pesämökin ulkopuolella, osa taas pesämökin uumeniin. Jokainen emo on yksilö. Yksi tahtoo tehdä poikasensa paljaalle dunan tai pesämökin pohjalle, kun taas toinen vuoraa suuren linnan kuivikkeita ja pesämateriaaleja pimeään pesämökkiin tai häkin nurkkaukseen.

Useat rotat nukkuvat pesämökin ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pesämökkiä ei tarvitse hankkia. Jokaisella rotalla on oltava pesämökki, paikka mihin eläin saa piiloutua, näin sanoo lakikin. Pesämökki kuuluu siis vakiovarusteisiin, joka on hankittava ennen rottien tuloa kotiin. Pesämökin tai suojan on oltava läpinäkymätön, sellainen, jonka suojissa rotta todella voi olla täysin omissa oloissaan.

Pesämökki voi olla puinen, muovinen ja väliaikaisesti sen voi tehdä pahvilaatikostakin. Pahvilaatikko tosin ei ole kestävä, joten se pitää vaihtaa usein, siksi suosittelenkin hankkimaan joko muovisen tai puisen. Puisessa on omat huonot puolensa, se imee pissaa ja sen peseminen ja kuivaaminen on vaikeampaa kuin muovisen. Puisia pesämökkejä myydään melkein kaikissa eläinkaupoissa, mutta jos olet nikkarointitaitoinen, sellaisen voi tehdä itsekin. Pääasia tässäkin on, että ostaa tarpeeksi ison, ettei se sitten käy parissa kuukaudessa liian pieneksi tai kaikki rotat eivät mahdu siihen. Pesämökkejä voi olla useampiakin häkissä ja erilaisia, näin rotat voivat itse valita millaiseen haluavat mennä. Minulla on tällä hetkellä puisia mökkejä kaksi, ne on suht isoja, ystäväni Sarin isä on ne aikoinaan tehnyt mittatilaustyönä minulle.

Tämmönen malli tuli hankittua viime Tallinnan reissulta

Muoviset pesämökit onkin helppo pestä ja kuivata. Niitäkin löytyy useita malleja hyvinvarustetuista eläinkaupoista ja ei kannata unohtaa nettikauppoja, niistä tekee usein hyviä löytöjä häkin varustamiseen. Meiltä löytyy useampi igluksi kutsuttu malli ja lisäksi pohjaton muovinen igluja hieman isompi pesämökki. Meillä on myös sellaisia tylsänharmaita muovisia taloja, jotka toimittavat myös pesämökin virkaa. Niitä on tullut hankittua hyvin edullisesti Tallinnasta ja Zooplussasta. Viimeisimpänä hankintana on ollut Savicin Sputnikit ja niistä on tyttölauma ja Jekku ja Peppu tykäänneet. Kauaa kuitenkaan pojat Jekku ja Peppu eivät siihen mahdu, mutta antaa niiden nyt nauttia vielä hetki J

Savic Sputnik XL, meiltä löytyy tämä malli lila/pinkkinä

Igluja löytyy monissa eri väreissä

Rottatatuointi

2012-01-26T09:29:00.006+02:00

Tatuoinnin hankkiminen oli kytenyt mielessäni jo muutaman vuoden, kun tuli sopiva tilaisuus sellainen ottaa. Tatuoinnin aihe ei varmaan yllätä ketään teistä lukijoista: rottahan sen olla pitää! Kävin tuossa viime keväänä hoitamassa meidän kasvatteja omistaja Tuulan reissatessa maailmalla. Hoitopalkaksi hän lupasi tehdä minulle tatuoinnin. Hän oli tehnyt tatuointeja ennenkin ja ollut tatuointiliikkeessä harjoittelijana. Minun tatuointini tehtiin Tuulan kotona, mutta tätä nykyä hänet löytää Turusta Joker Tattoo Shopista, jossa hän tekee tatuointeja työkseen. Suosittelen, ainakin itse aion myös jatkossa ottaa häneltä tatuointini. Eli lisääkin on suunnitteilla, tosin seuraavat tulevat olemaan hieman pienempiä kuin tämä ihan ensimmäinen tatuointini.

Mutta sitten itse tatuointiin. Ensin alkuun ei ollut mielessä mitään kovin selkeää ideaa (vuosien miettimisestä huolimatta), millaisen tatuoinnin oikeastaan haluaisin? Tuula päivitteli kuvia tekemistään tatuoinneista facebookiin, ja sieltä yhdestä hänen tekemästään leijona-aiheisesta tatuoinnista sain idean kysyä, josko samantyylinen onnistuisi rotastakin. Ja onnistuihan se. Oma tatuointini on piirretty kuvan perusteella, koska rotta josta sen halusin ei enää ollut elossa. Onneksi sopiva kuva löytyi, koska uusia ei siis olisi ollut mahdollista ottaa. Oma tatuointini tehtiin kahdessa erässä, ja se ei sattunut niin paljon kuin alunperin pelkäsin. Toki hiukan kirpaisi. Sain mukaani myös kirjalliset hoito-ohjeet tatuoinnille, ja hyvinhän tuo parani.

Tästä kuvasta lähdettiin liikkeelle:
Ja tämmöinen siitä sitten tuli:

Kuvat eivät tee oikeutta tatuoinnille (oli kieltämättä aika haastavaa yrittää kuvata omaa olkavarttaan), omasta mielestäni se on luonnossa paljon paremman näköinen kuin kuvissa. Kuva tehtiin peilikuvana, koska muuten rotta olisi katsonut taaksepäin eli selkääni kohden, nyt se katsoo eteenpäin. Itse olen todella tyytyväinen tatuointiini, rotasta tuli näköinen (sitä ei kuvasta huomaa niin kuin luonnossa), ja sellainen kuin toivoinkin. Kuvassa oleva rotta on siamese seal point Zaya's Aguo Gruffmane.

Tuulan tekemiä tatuointeja voi ihailla täällä (tosin sitä leijonatatuointia ei tuolla taida olla, mutta meikäläisen tatuointi löytyy).

Yksi, kaksi vai kolme

2012-01-22T23:50:00.001+02:00

Itse asiassa tästä aiheesta on pitänyt kirjoittaa jo monen monta kertaa, mutta aina se ajanpuutteen takia jäänyt. Nyt kuitenkin tänään kävin ihailemassa Pirun pyöristynyttä mahaa ja Sarin ja Laurin kanssa juttelun lomassa tuli puhe siitä, kun olin aikoinani heille poikia hakiessa kertonut, että kaksi on kaksi ja kolme jne on lauma J

Onneksi enää nykyään harvemmin kysytään vain yhtä poikasta. Nykyään, ehkä netin takia, ollaan tietoisia siitä, että rotta tarvitsee lajikumppanin. Rotta on laumaeläin, jolle me ihmiset, vaikka viettäisimme niiden kanssa 24h päivässä, emme pysty antamaan sitä mitä toinen rotta voi toiselle tarjota. Onneksi suurin osa ihmisistä ymmärtää tämän, eikä ajattele itsekkäästi tai mukavuudenhaluisesti vaan asettaa tulevan lemmikin etusijalle.

Useimmiten poikasenostajat päätyvät kahteen rottaan. Pari on tietenkin hyvä, mutta siinäkin on omat huonot puolensa. Huonolla tuurilla voi käydä niin, että toinen menehtyy selkeästi toista ennen. Tässä tilanteessa jäädään pahaan tilanteeseen. Yksinjääneelle on hankittava kaveriksi yksi tai kaksi poikasta. Toinen vaihtoehto on ottaa jostain samanikäinen lajitoveri kaveriksi, mutta tämäkin toimii vain naaraiden kohdalla. Aikuiset, toisilleen vieraat urokset, hyvin hyvin harvoin hyväksyvät toisiaan. Yleinen harhaluulo myös on, että hankittava rottapari pitäisi olla samasta poikueesta. Tämä ei pidä paikkansa, luovutusikäiset ja hieman vanhemmatkin poikaset hyväksyvät toisensa ja niistä tulee varmasti yhtä hyvät ystävät kuin veljeksistä tai siskoksista.

Kolme ja siitä eteenpäin oleva määrä tarkoittaakin sitten tietenkin laumaa. Lauma kannattaa koota pikkuhiljaa. Ei siis niin, että samalla kertaa otetaan 4-6 poikasta. Jos olet päätynyt perustamaan kotiisi rottalauman, alkuun kannattaa hankkia 2-3 poikasta. Tämän jälkeen laumaa voi kasvattaa esim. puolen vuoden välein 1-2 poikasella. Tietenkin kaksi poikasta on omalla tavalla parempi, koska silloin niillä on ikäistään seuraa laumassa. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton asia, vaan laumaa voi kasvattaa yksitellenkin.

Itse en henkilökohtaisesti suosittele hankkimaan kuudesta rotasta suurempaa laumaa. Sanotaan, että rotta pystyy tunnistamaan seitsemän lajitoveriaan, joten järkeväkin ymmärtää, ettei lauman koko saisi ylittää tuota määrää. Itse kuitenkin pidän maximina tuota kuutta, koska kannattaa myös ottaa huomioon, että mitä enemmän rottia on laumassa, sitä enemmän on siivottavaa eli häkkiä joutuu siivoamaan paljon useammin kuin jos häkissä asustaa puolet vähemmän. Laumassa on tarkat arvojärjestyksensä ja niiden seuraaminen on mielenkiintoista puuhaa.

Yksi on yksinäinen, kaksi on pari ja kolme on lauma J

Jekku ja Peppu

2012-01-18T22:10:00.004+02:00

Sinne meni, ensimmäiset pullat uunista ulos! Veljekset Juutti ja Jatsi olivat siis ensimmäiset omaan kotiinsa lähtevät Banskun poikueesta. Hanna tuli kunnon paketin kanssa poikia hakemaan, eivät varmasti palellu ja poikasillakin oli varmasti turvallisen tuntuinen kotimatka J

Juu mutta tosiaan pitkästä aikaa, kun Bansku oli synnyttänyt ja poikaset alkoivat kasvamaan, minulle tuli kauhea hinku jättää pitkästä, pitkästä aikaa itselleni uroksia. Alkujaan mietin, että tästä jäisi kaksi eriväristä poikaa, mutta sitten se toinen varattiinkin muualle ja suunnitelmat muuttuivat. Päätin pitää yhden uroksen tästä ja ottaa kaveriksi sitten jostain toisesta poikueesta toisen uroksen. Olin silmäillyt yhtä urosta alusta asti ja nimeksi tuli Hannan avustuksella Jekku. Tosiaan kohtalo puuttui taas peliin ja lopulta toisesta poikueesta haaveilevan uroksen hankinta piti lykätä ja Banskun poikueesta jääkin sitten kaksi pallillista kotiin. Jaa miksikö?

Eräänä iltana, olisivatkohan poikaset olleet noin 3,5 viikkosia, kun ne olivat tuttuun tapaan jaloittelemassa sohvalla. Rauhallista menoa oli, nukahtivat vähän sinne tänne ja minä kudoin sukkaa ja aina välillä kurkottelin sohvalta tähän kannettavalle, mikä asuu olohuoneen pöydällä. En yllä siihen muuten kuin, että nostan vähän takamustani ja kurotan eteenpäin. Poikaset tosiaan pyörivät siinä ympärillä, sylissä ja sohvan peiton uumenissa. Jossain vaiheessa niitä oli nukahtanut sinne tänne sohvaa. Kurkotin taas kerran kohti kannettavaani ja samalla huomasin, että yksi poikanen oli nukahtanut reittäni vasten. No varovasti siirsin poikasta hieman sivuun ja istuin koko painollani takaisin sohvalle. Ja apuva apuva, ehdin istua ison ahterini kanssa siinä jo muutaman sekuntin, kun huomasin, että pakarani alla tuntuu jotain ja nostin itseni nopeasti ylös. Sieltä pinkaisi pelästynyt poikanen kovaa vauhtia sohvan selkänojalle haukkoen henkeä. Olin ihan paniikissa ja nappasin poikasen syliini, rauhoittelin sitä pitkän tovin ja sen hengitys oli hieman vaivalloista. Hetken päästä se alkoi aivastelemaan ja sille ei meinannut tulla loppua. Näin ei ole koskaan tapahtunut 20 vuoden aikana, joten voitte kuvitella oman paniikkini. No poikanen rauhoittui rapsutellessani sitä, mutta aivastelua kuului koko illan. En siinä sitten voinut mitään, poikanen kun kuitenkin kulki normaalisti ja hengittikin jo tasaisesti. Leikkasin karvaa poikasen alaselästä, jotta erottaisin sen jatkossa muista. Seuraavana aamuna heti herätessäni kävin tarkistamassa poikasen, olin varma, että se oli kuollut tai muuten vain todella huonossa kunnossa. Mutta ei, tämä on selviytyjä, ei se näin helpolla luovuta, kyllä se nyt yhet jättiläispeput selättää J Niinpä päätin jättää tämän kovan onnen pojan itselleni Jekun seuraksi ja se sai viralliseksi nimekseen Jepulis, mutta Peppuna se meillä täällä nyt tunnetaan J Tulette varmasti Peppua näkemään vielä näyttelyissä.

Peppu tosiaan selvisi tästä kovasta koettelemuksesta nopeasti ja onnellisesti, mutta tämä poikanen on muutenkin vähän erikoinen. Vaikuttikohan tuo hapenpuute aivoissa, se tullaan näkemään jatkossa. Pari päivää sitten sain tuta, ettei tämä tosiaan tule olemaan ihan tavallinen rotta. Touhusimme taas urospoikasten kanssa iltasella sohvalla. Yht’äkkiä ja en kyllä tiedä mitä, yksi poikanen pelästyi, kipitti sohvan toiselle reunalle, ponnisti ja hyppäsi niin pitkälle ja korkealle kuin nyt tuollainen kääpiö pystyy. Tyhjän päälle se lensi kuin leppäkeihäs, tai paremminkin kuin lepakko, tassut sivuille ojennettuina, hieman oli huvittava näky. Ja tumps lattialle, laskeutuin jalat edellä kuten kissat ja kipitti häkin umpinaisen tason taakse, joka seisoi kirjahyllyä vastapäätä. Ajattelin, että nyt sitä ei kyllä saa hullukaan kiinni, on varmasti niin paniikissa. Mutta mitä vielä, laitoin käden sinne tason ja kirjahyllyn väliin ja poikanen kipitti kädelle niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja kuinka ollakaan kädessä tarkistin kuka oikein oli kyseessä ja arvatahan se piti: Peppuhan se siinä!

Ja näin meille jäävät siis asumaan Jekku ja sen veli Peppu.

Kiireinen viikko

2012-01-14T20:20:00.002+02:00

Viikko on mennyt taas kuin siivillä. Töissä on aina alkuvuodesta paljon töitä, ylitöitäkin tulee tehtyä. Vapaa-aika on kulunut rottaillessa enemmän tai vähemmän eli muuta en ole ehtinyt oikein tekemäänkään. Tännekään ei ole tullut kirjoitettua, kun aika ei vaan oikein anna periksi. Taitaa se muutenkin olla Tellun vuoro tänne välillä kirjoitella J

Tänään tein Banskun poikasille paperit. Poikaset tulikin nimettyä suomalaisittain tällä kertaa: Jippii, Jojo, Juutti, Jenkki, Jatsi, Jepulis, Jassoo ja Jekku. Sain apuja Hannalta, joka on käynytkin ahkerasti tulevia poikiaan katsomassa. Kiitos siis Hannalle hienoista nimiehdotuksista, hänelle lähtevät ensi viikon keskiviikkona Juutti & Jatsi. Kuulemma kaikki on jo tulevassa kodissa valmiina vain itse paketti puuttuu J Poikaset ovat tosiaan kasvaneet vauhdilla, kuten aina rotanpoikaset tekevät. Ensi viikolla lähes kaikki matkaavatkin omiin koteihinsa Helsinkiin, Raumalle, Tampereelle, Nousiaisiin ja tietenkin osa jää tänne Turkuunkin.

Huomasin eilen, että Bansku-emo on yhtäkkiä laihtunut huomattavasti. Poikaset roikkuvat edelleen tisseissä kiinni, eikä Bansku työnnä niitä pois, hyvä emo kun on. Poikaset ovat kyllä hieman pullossa kasvaneita ja se on kyllä emon vika. Onneksi Bansku saa huomenna hieman ulkopuolista apua asiaan, kun erotan pojat omaan häkkiin.

Olga Venäjältä lähetti kuulumisia kasvatistamme. Täältä voi käydä lukemassa ja katselemassa kuvia lisää jos jotain kiinnostaa.

Sunnuntaina hain Zarrin pois astutuksesta ja eihän se tyttö sitten lopulta ollut kantavana. Harmittaa todella paljon kun siskokaan ei tullut kantavaksi ja ovat mahtavia luonteiltaan. Nyt on sitten otettu tyttöjen veljeen yhteyttä ja hänen omistajansa ovat luvanneet lainata urosta meille! Samalla matkalla kun hain Zarrin Jaanalta, nappasin sieltä blue agouti sijottinaaraamme Hipun astutukseen. Tyttö meni astutukseen ainokaiselle rex agouti sijottiuroksellemme. Katsotaan sitten tuleeko sieltä mitään. Samalla reissulla nappasin mukaani Teemulta sijottinaaras Sanders Donna Dinglen ja se meni Tiinan luo astutukseen ja näillä näkymin myös synnyttää siellä. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen siitä, kun vein Pirun ja Hanin astutukseen. Huomenna menen siis heitäkin moikkaamaan.

Ainiin sain vihdoin sen itselleni joululahjaksi hankkimani kirjankin postitse, ei se nyt ihan jouluksi ehtinyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tämmöinen opus:

Anatomy and Dissection of the Rat

SKeY ry:n jäseneksi?

2012-01-07T21:48:00.000+02:00

Alku vuodesta tulee aina eteen jäsenmaksujen maksaminen. Ensimmäisenä tuli taas tänä vuonna maksettua Suomen Kesyrottayhdistys ry:n jäsenmaksu. Suomen Kesyrottayhdistys on tarkoitettu kaikille rotanomistajille, ei siis vain kasvattajille tai aktiiviharrastajille, jotka juoksevat näyttelyissä. Suomen Kesyrottayhdistys tai Kesis, niinkuin jäsenet sitä usein kutsuvat, on perustettu jo vuonna 1988. Itse liityin jäseneksi muistaakseni vuonna 1991, joka tapauksessa aika kauan sitten :D

Kesis julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Rattus-jäsenlehteä. Lehden sisältö ei todellakaan ole vain yhdistys- ja/tai näyttelyasiaa vaan siellä voi artikkeleitä rottien hoidosta, sairauksista ym. Usein siellä myös jäsenet kertovat omia tarinoitaan rotista.

Suomen Kesyrottayhdistys ry:n kotisivuilta löytyy myös standardi, täältä voit käydä tutustumassa mitä värejä Suomessa viralliselta listalta löytyy :) Kaikista ei löydy kuvaa, mutta suurimmasta osasta kuitenkin.

Lisäksi sivuilta löytyy yhdistystietoa, kasvattajalista, tapahtumakalenteri, ohjeet näyttelyilmoittautumiseen, ym. Kannattaa käydä tutustumassa Kesiksen kotisivuihin.

Tuossa alussa juttelinkin Suomen Kesyrottayhdistyksen jäsenyydestä, suosittelen lämpimästi kaikkia rotanomistajia liittymään yhdistykseen, se ei velvoita mitään, mutta yhdistää kaikki rottia rakastavat ihmiset yhteen. Jäsenyys ei paljoa maksa, siihen liitytään aina vuosittain ja Rattus-lehden saa myös takautuvasti itselleen, jos liittyy kesken vuotta. Täältä löytyvät ohjeet, miten liittyä yhdistykseen.

Suomen Kesyrottayhdistyksellä on myös keskustelufoorumi. Sieltä löytyy erittäin paljon tietoa rotista, kannattaa käydä tutustumassa! Muistakaa kuitenkin, että kasvattajan puoleen voi myös aina kääntyä, jos tulee kysyttävää rotista!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

2012-01-04T20:31:00.001+02:00

No uusi vuosi todellakin, nyt pitää taas opetella kirjoittamaan uusi vuosiluku 2012 ja se on yleensä vaikeaa ainakin vielä näin alkuvuodesta. No ehkä siihen tottuu viimeistään silloin, kun taas vaihdetaan seuraavaa vuotta niin nopeasti tuntuu aika välillä kuluvan.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille rotanmielisille!

Uusia kujeita ei meikäläiselle ole kauheasti luvassa tälle vuodelle, eiköhän tässä samaa ole luvassa: töitä ja rottia :) Niihin suurin aikani kuluu, mutta yritän silti vielä pienimuotoisesti vähän muutakin harrastaa. Joulun ja uuden vuoden väli meni tosiaan "lomaillessa". Pieniä projekteja oli kotona hoidettava, osa jäi vieläkin kesken, mutta eiköhän nekin pikkuhiljaa tule valmiiksi. Suskin luona tuli käytyä kylässä keskiviikkona heti joulupyhien jälkeen ja sain ihanaa Bayleys-juustokakkua :) Torstaina sain sitten kotiini pitkästä aikaa vieraita. Tellu, Tiina ja Tero, kolmen Teen kopla, kävi katsomassa vauvoja ja Tellun kanssa taisimme vähän puhua kasvatuksestakin. Jouluna minulle opetettiin sitten 25 vuoden jälkeen kutomaan taas sukkia. Lomapäivien illat menikin puikkoja kilistellessä. Rotat innokkaasti auttoivat kuljettamalla pienempiä keriä pitkin sohvaa ja yritti sitä joku piiloutua ison kerään sisäänkin :) Vuosi vaihtuikin sitten rauhallisissa merkeissä eli olimme äijän kanssa kahdestaan kotona, eiköhän nyt voi jo puhua perinteestä näin monen vuoden jälkeen.

Sunnuntaina eli vuoden ensimmäisenä päivänä lähdin sitten Räntämäkeen naaraitani Pirua ja Hania viemään astutukseen. Veljekset Muhammed ja Jeesus olivat tyttösille jo etukäteen katsastetut tulevat sulhaset. Siinä sitten sohvalla heti yritimme katsoa mitä mieltä pariskunnat olisivat toisistaan. Pirusta ja Jeesuksesta ei sitten paria tullut, Pirulla oli todennäköisesti kiima juuri menossa jo pois ja Jeesus ei tykännyt yhtään vaikeasti tavoiteltavasta tytöstä.

Tämän jälkeen Muhammed herätettiin päiväunilta ja ei siinä mennyt aikaakaan, kun herra tajusi, että tuttavuus olikin kiima-aikainen kaunotar ja alettiin hommiin. Selvästi tosin Muhammedista huomasi, että ekakertalainen on kyseessä, kun osumatarkkuus ei ollut ihan kohdallaan. Yö kuitenkin vietettiin kuulemma kiihkeissä tunnelmissa, joten eiköhän harjoitus tee mestarin! Alla pari kuvaa rakastavaisista.

Tuleva äitee Hani

Tuleva elatusmaksuja makseleva isukki

Ollaan niin rakastuneita...

tai sitten ei

Myrskyä ja kyläilyä

2011-12-29T13:25:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni, nopeasti kuten vapaapäivät yleensä :) Sain muutaman joululahjankin, että en sitten ihan tuhma taida olla ollut tänä vuonna. Suskilta tuli hauska lahja, varsinkin kun minua sitten lopulta myöhemmin valaistiin, että lahjassa esiintyvät rotat olivatkin meidän kasvatteja, jotka ovat Suskilla ja Mikolla sijoituksessa :) Kyseessä on tosiaan lumihiutalepallo, lumisadepallo, miksi sitä nyt kukin haluaa sanottavan ja se sisältää siis Zaya’s rottien kuvia. Tialtakin oli tullut myös joululahja, musta ovistoppari, minä en ollut ostanut Tialle mitään, kun ajattelin, että ollaan jo liian vanhoja joululahjoihin. Ovistoppari saakin nyt pitää koristeen virkaa, kun tässä kodissa ei sellaisia tällä hetkellä ainakaan tarvita. Minulla on joskus ollutkin samanlainen, tosin erivärinen, sininen rottaovistoppari, jonka lahjoitin aikoinaan jossain näyttelyssä erikoispalkintona. Tiinalta ja Tellulta tuli jo ennen joulua rottakaulakorut StoryArtilta lahjaksi, ihania. Mitäs muuta sainkaan, niin juu nyt sitten omistan kunnon langattomat kuulokkeet, voin rauhassa tykittää musiikkia ja katsella äänet täysillä kauhuelokuvia vaikka keskiyöllä. Lisäksi sain upean Jaguarin historiaa koskevan kirjan. Ainiin pitihän sitä yksi lahja hankkia itsellekin, rottakirjan, tosin sitä ei ole vielä näkynyt, varmaan vielä matkalla jossain Atlantin valtameren päällä :)

Joulupäivänä alkoi sitten myrsky iltasella ja se jatkui aina pitkälle tapaninpäivälle. Yö meni suhteellisen vähillä yöunilla, kun ikkunat ja pellit paukkuivat kovemmin kuin koskaan ja tästä syystä tuli herättyä pitkin yötä. Aamulla mietinkin, että mitähän tästä tulee. Kello 10 olin valmiina nappaamaan Tiinan ja Teron kyytiin. Matkalla sinne tuli jo katseltua myrskyn tuhoja, roskiksia siellä täällä, kaatuneita puita ja jalkakäytävällä oli pari kattopellin palaakin. Tiinan ja Teron kera siis matkasimme kohti Tamperetta. Tosiaan edelleen tuuli tosiaan siihen malliin, että auton ratistakin sai puristaa oikein kunnolla. Matkan varrella näimme todelliset tuhot mitä myrsky oli saanut aikaan maantien varrella. Jo Aurassa oli tarkoitus pysähtyä, mutta turha luulo kummatkin huoltoasemat oli suljettu sähkökatkon takia. Niinpä jatkoimme matkaa kierrellen kaatuneita puita, joita löytyi tasaiseen tahtiin tieltä ja yrittäen miettiä kääntyneitä liikennemerkkejä, että mitäköhän siinäkin mahtoi lukea. Ohitimme muutamat paloautot, jotka yrittävät raivata pahiten sähköjohtojen päälle kaatuneita puita. Lopulta pääsimme Pirkanhoville asti ja ajattelimme, että päivä pelastettu: vessahätä! Siellä oli kyllä autoja parkkipaikalla, useat muutkin olisivat ilmeisesti halunneet hieman murua rinnan alle ja käydä vessassa, mutta turha toivo, pimeänä oli sekin pulju. Hätä ei kuitenkaan lue lakia, vaan me naiset olimme jo kupla otsassa ja oli pakko kastella Pirkanhovin metsää :D Olimme myös sopineet treffit Katriinan kanssa Pirkanhoville ja yritin soittaa hänelle, ettei tule liian aikaisin paikan päälle, mutta kännykätkään eivät toimineet vaan ilmoittivat pitkän matkaa, ettei saada yhteyttä. Lopulta sain Katriinaan yhteyden ja sovimme ajan, tosin naviin ei taaskaan ollut uskominen. Ensinnäkin se olisi halunnut ohjata meidät jonnekin ihan muualle kuin Pirkanhoville ja olimmekin lopulta paikan päällä jo 20 minuuttia ennen kuin navi olisi meidät sinne tahtonut. Pikapikaa teimme tukka putkella rottavaihtokaupat, minä sain Hanin, sijoitusnaaraani astutukseen ja Lonolun ja Tellun naaras saatiin Katriinalle eläköitymään. Jälkimmäinen Katriinalle yllärinä :)

Pirkanhovilta oli vielä vähän matkaa Ylöjärvelle, jossa Anna jo odottelikin meitä. Paria kilsaa ennen Annan kotia, oli sähkötolppa johtoineen mennyt tuhannen säpäleiksi ja siellä se Anna oli ollutkin kotonaan ilman sähköjä jo parisen tuntia. Toivottavasti sähköt ovat jo palanneet! Äkkiä pakkasimme ”kiinalaiset” sijoituspoikaset matkaan ja kolme poikasista jäi vielä Annalle, yksi tyttönen jää hänelle ja kaksi muuttaa uuteen kotiinsa Hämeenlinnan seudulle.

Annan jälkeen olikin aika tiputtaa Tero, Tiinan mies matkasta, hän jäi Tampereelle sukuloimaan. Tero oli jo mennyt menojaan, kun Tiinan kanssa ihmettelimme tuulen voimakkuutta, istuimme autossa parkkipaikalla, ja tuuli heilutti autoa niin, että luulimme pääsevämme ehkä Lefulle ilman bensaa :D Ongelmia tuli kuitenkin taas matkaan, navi ei löytänyt seuraavaa osoitetta lainkaan, itse asiassa se ei löytänyt yhtään mitään. Niinpä sitten päätimme vaan lähteä ajamaan ja muutaman mutkan ja ihmisen avulla pääsimme lopulta oikealle reitille. Siinä vaiheessa navikin sitten päätti toimia. Taisimme sitten lopulta päästä viimeiseen kyläilypaikkaan kahden kolmen maissa.

Lefulla olikin taas mukava käydä, juttelimme rotista, mistä muustakaan. Hän näytti meille rottasiaan ja tietenkin poikasia. Yksi Annalta tullut kiinalainen jäi Lefulle ja Tiina jätti kaksi mukanaan tuomaansa poikasta myös Lefulle, joka sitten hoitaa taas poikaset eteenpäin. Näin se yhteistyö toimii :D

Lefun poikasista yksi lähti meidän matkaamme, joka lähtee sitten eteenpäin sijoituskotiin perjantaina täältä Turusta. Lefulla oli myös kaksi mielenkiintoista buff poikuetta, varsinkin se toinen, missä näytti olevan russian buff poikaset, naaras tuli sitten kinuttua meille tänne Turkuun tai ainakin vahvasti ilmoitimme, että me tahdotaan! Vielä ei voitu tyttöä varastaa, kun oli vielä niin pieni, mutta toivottavasti helmikuun näyttelystä sitten Lefu sen meille antaisi… Täällä Turussa ainakin odotetaan malttamattomina. Lefulla sitten hurahti useampi tunti höpötellessä rotista ja kasvatuksessa kahvin, joulutorttujen, piparkakkujen ja muffinssien äärellä. Vähän ennen seitsemää Suski saapui paikalle ja seitsemän jälkeen lähdimme sitten lopulta kotimatkalle. Edelleen kaikki huoltoasemat olivat matkan varrella pimeinä ja olimme jo suunnitelleet menevämme Hesburgeriin matkan varrella, mutta se tosiaan jäi toiveeksi. Vihdoin viimein tiputin Suskin ja Tiinan koteihinsa ja lähdin vielä jatkamaan matkaa. Elinalta Lahdesta oli tullut meille ihastuttava bes siamese tyttö, joka piti noutaa vielä niin sitten oli päivän rottakuljetukset pulkassa!

Kotiin päästyäni ihmettelin, että lähdin yhden sijottinaaraan + yhden Tellun naaraan kanssa matkaan ja palasin takaisin viiden kanssa. Eihän sen näin pitänyt mennä :)

Rottakrääsää, osa 3

2011-12-27T19:18:00.015+02:00

Monilla on jääkaapin ovessa kaikennäköisiä magneetteja. Rotista pitävällä henkilöllä löytyy jääkaapin ovesta myös rottia - tottakai!

Allekirjoittanut sai vuosi sitten joululahjaksi hienon keittiöpyyhkeen. Niin hienon, että eihän sitä raaski pyyhkeenä edes käyttää. Niinpä se on saanut kunniapaikan jääkaapin ovessa. Pyyhe liittyy Terry Pratchettin kirjoittamiin Discworld-kirjoihin, kuten monet varmaan jo huomasivatkin :)

Tämän magneetin, jossa on kätevä ripustuskoukku, olen bongannut luultavimmin jostai sisustusliikkeestä, en enää muista mistä.

Tämä ei ole magneetti vaikka kaapin ovessa roikkuukin: näitä hienoja koristeita on ollut myynnissä Tallinnassa matkamuistomyymälöissä.

Nämä magneetit olen muistaakseni ostanut jostain näyttelystä, tosin siitä on jo "jonkin verran" aikaa. Näitä voisi hankkia lisääkin.

Tämä on Dapper Rat sivustolta, käykäähän tutustumassa. Suomalaiset tekivät kimppatilauksen tuotteista, ja mukana tuli kiitoksena magneetit.

Nämä Rottatouille-aiheiset magneetit ovat Pet Exposta, tai oikeammin Pet Expon yhteydessä olleilta lapsimessuilta: onnenpyörää pyöräyttämällä sai tälläisiä hyvällä tuurilla. Siellä me aikuiset rottaharrastajat jonotettiin Lapsimessuilla (!) että saatiin pyöräyttää, taisivatpa jotkut muut palkinnot vaihtaa näihin kun huomasivat että näitähän me vaan haluttiin...

Tämän olen saanut lahjaksi.

Ylläolevat hienot magneetit ovat peräisin Story Artilta

Nämä juustoaiheiset magneetit olen muistaakseni joskus hankkinut Tiimarista.

Ruotsin yhdistyksellä on oma magneetti, tämän olen saanut tuomarilahjaksi.

Ja tokihan minultakin löytyy tämä rotan siluetti magneetti, joka taisi jossain aikaisemmassakin postauksessa vilahtaa.

Hyvää Joulua!

2011-12-24T00:04:00.000+02:00

Toivotamme kaikille rotille, heidän omistajilleen

ja muille rotanmielisille Hyvää Joulua!

"Täten julistetaan kaikil eläimil; metsän eläimil, koti- ja karjaeläimil, taivaan linnuil, jyrsijöil, pikkueläimil ja lemmikkieläimil, joulurauha. Ja älkössen kukaan tulko mistään syyst tämän eläinten joulurauhan rikkojaks. Sil hän, joka tämän eläinten joulurauhan rikkoo ja eläinten joulujuhlaa jollaki laittomal taikka sopimattomal käytöksel häiritsee, o raskauttavien asianhaarain vallites syypää siihen rankaistuksse, jonka laki ja asetukset kustaki rikoksest ja rikkomuksest eriksse säätävät.

Lopuks nimpal mukavast toivotetaan

kaikil rotil riemullist joulujuhlaa."

Rottakrääsää, osa 2

2011-12-20T23:05:00.002+02:00

Tuli taas kuvattua muutama tavara, mitä meiltä löytyy sieltä täältä. Huvittavaa kävellä kameran kanssa huoneesta toiseen ja aina löytyy jotain, kun ympärilleen katselee :D

Alla oleva rotanloukku roikkuu ovessamme. Olen saanut sen lahjaksi äidiltäni muutama vuosi sitten, Tellullekin tuli lahjoitettua samanlainen. Minun loukkuuni tosin on jäänyt Tellulta saatu länkisäärinen rotta :D

Seuraavat kolme kuvaa ovat jääkaapin ovesta. Minulla ei näitä rotta-aiheisia magneetteja ole kuin nämä kolme. Tellulta niitä löytyy enemmän, jossain vaiheessa saamme ihastella niitäkin täällä blogissa. Ensimmäinen musta rottasilhuetti löytyy meiltä kummaltakin.

Jääkaappimagneetteja voi tehdä vaikka omista digikuvista.

Niitä voi teettää useilla nettifirmoilla.

Hauska idea on tehdä koko vuoden kalenteri jääkaappimagneetiksi.

Joulukorttina Koirasen Leenalta tullut jääkaappimagneetti. Ihana!

Keittiöstäni löytyy myös muuta rottaisaa tavaraa. Tämä piparkakkumuotti taisi tulla viime jouluna Tialta. Valitettavasti ei ole tullut testattua, koska olen älyttömän huono leipomaan yhtään mitään. Tietty voisi kokeilla valmiilla piparkakkutaikinalla. Joka tapauksessa silmäniloa tästä pelkästä muotistakin saa :D

Upea kaunis rottasilhuettikoriste. Ruotsista tämä on saatu, varmasti tuomarilahjaksi. Ruotsalaista käsityötä parhaimmillaan :D

Tietenkin kirjastoihmisellä löytyy myös alaan sopivaa rottakamaa, kuten kirjanmerkkejä.

Aarikan kirjanmerkki tullut minulle lahjaksi.

Nämäkin on tullut lahjana, hankintapaikka tuntematon :)

Olen myös saanut työkaveriltani Leenalta rotta-aiheisen kirjatuen,

paljon kauniimpi kuin mitä meillä kirjastossa löytyy :D

Enkeleitä onko heitä?

2011-12-18T20:40:00.001+02:00

Viikonloppu on mennyt nopeasti ja vielä saa viikon odottaa joululomaa. Lonolunin poikaset lähtivät kaikki maailmalle lauantaina, yhtä lukuun ottamatta. Kaksi tyttöä haettiin Salosta ja Elina tuli Helsingistä hakemaan omia rottasiaan täältä Turusta ja samalla vei Helsingin päähän kaksi Lonolunin tyttöä ja sijottipojan Paulalle. Kiitos Elinalle.

Sain Elinalta myös tiedon, että Elinan poitsu, sijottipoikamme Hades (Zaya's Mystery Man) pääsi tänään sunnuntaina Zooplussan päivän lemmikiksi, viikon ajan voitte käydä Hadesta ihailemassa. Poimin kuitenkin kuvan talteen myös tänne blogiin ja tekstin mikä kuvaan oli liitetty.

Muutama sana lemmikistä Hades:
Hades on 8 kuukautta vanhan kesyrotta, jonka lempipuuhaa kuvassa näkyvän eväiden vartioinnin lisäksi ovat sylissä kölliminen ja veljen kanssa painiminen. Hades on kova poika pussamaan ja parhaiten viihtyykin omien ihmistensä lähellä.
Kuva: Elina

Sain Elinalta myös tämän joulun ensimmäisen sähköisen rottajoulukortin :D Voitte kaikki ihailla sitä täältä blogistamme. Kuvassa esiintyvät rottaurokset Hades ja hänen kämppiksensä Deimos.

Poikasta hakemassa

2011-12-15T21:41:00.007+02:00

Tuli tässä taas mieleen, kun talven pakkaset ovat tulossa, ehkä, toivottavasti eivät, niin kertoa vähän poikasten hakijoille miten varautua poikasten hakumatkaan. Tietenkin tulevassa kodissa pitää olla valmiina jo kaikki mitä rotat tarvitsevat, mutta kuljetusta varten on myös hankittava kuljetukseen sopiva boxi. Pahvilaatikko ei siis missään nimessä käy eivätkä myöskään tyhjät kädet, rottakasvattajilla harvemmin on ylimääräisiä boxeja nurkissaan mistä luopua.

Kuljetusboxiksi suosittelen ehdottomasti Ferplastin kuljetusboxeja, joita itse asiassa käytetään myös akvaariokalojen kasvatuksessa. Kyseessä on muovinen läpinäkyvä boxi ja siinä on kokonaan irrotettava värillinen, muovinen katto-osa, joka on täynnä ilmanvaihtoreikiä. Lisäksi katto-osassa eli kannessa on luukku, mutta sen käyttöä en suosittele. Niin ahtaasta raosta ei kannata rottaa boxista kaivaa vaan helpoimmalla pääsee kun avaa koko kannen. Ferplastin boxeja on ainakin neljää kokoa ja kaksi suurinta sopii rotille. Ferplast Geo Extra Large sopii naaraille ja nuorille uroksille ja on kooltaan 35,6cm (leveys) x 23,4cm (syvyys) x 22,8cm (korkeus). Suurin Ferplastin boxi on Geo Maxi, ja se sopii kaiken ikäisille rotille. Sen mitat ovat 41,3cm (leveys) x 26cm (syvyys) x 29,8cm (korkeus). Nämä boxit ovat myös näyttelykelpoisia :D

FERPLAST GEO EXTRA LARGE

FERPLAST GEO MAXI

Aina voi tehdä myös itse kuljetusboxin itsekin tarpeeksi suuresta muovilaatikosta ja verkosta, mutta en usko se tulevan sen halvemmaksi ellei materiaalit löydy jo ennestään nurkista. Pääasia, että mitat täyttävät edellä mainitut senttimetrit. Myös ilman vaihtuvuuteen on syytä kiinnittää huomiota: missään nimessä ei kannata kuvitella, että reikien tekeminen kanteen riittää. Jos tekee boksin itse, on syytä laittaa pienisilmäistä verkkoa lähes koko kannen alueelle, ettei lämpöhalvaus tai tukehtuminen uhkaa. Kissojen kuljetusboxi käy myös, mutta siinä täytyy ottaa huomioon se, että poikaset ovat pieniä ja usein oven kehikko/verkko on liian isosilmäistä. Markkinoilla on myös paljon muita boxeja ja paljon ”kauniimpia” mitä Ferplastin pelkistetyt mallit ovat, mutta ne ovat usein liian pieniä, joten kokoon kannattaa aina kiinnittää huomiota. Poikasten kuljetukset kasvattajalta kotiin harvoin jäävät ainoiksi kuljetuskerroiksi, joten ei missään nimessä kannata hankkia liian pientä vain huomatakseen parin kuukauden päästä, ettei se enää olekaan tarpeeksi iso. Muista myös, että rotan pitää pystyä seisomaan boksissa, eli matalat boksit eivät rottien kuljetukseen sovellu.

Joka tapauksessa, oli kuljetusboxi minkälainen tahansa, täytyy hankkia sellainen kassi, että boxi mahtuu sen sisään. Ikean siniset ostoskassit, joita voi ostaa kassalta, sopivat hyvin koonsa puolesta tarkoitukseen. Ainoa huono puoli niissä on, että ne ovat kylmiä. Tästä syystä boxi kannattaakin vuorata ennen kassiin laittoa fleecepeitolla tai vastaavalla lämmittävällä kankaalla. Varsinkin talvisaikaan peitteen kannattaa olla paksumpi, kesällä ohuempi esim. lakana käy hyvin. Helteillä ja lämpimään aikaan boxin voi laittaa pelkkään kassiinkin. Joka tapauksessa boxi pitää, oli sitten kesä tai talvi, peittää jollain tavalla. Ensimmäinen matkustus on poikaselle muutenkin pelottava kokemus, joten se tuntee olonsa varmasti turvallisemmaksi jos se ei näe ympärillään avautuvaa suurta vierasta maailmaa. Pakkasella, jos joutuu kulkemaan julkisilla, kannattaa kassiin laittaa muovipulloja, joissa on kuumaa vettä. Jos matkustetaan autolla, senkin olisi hyvä olla talvipakkasilla edes suht lämmin ennen kuin lähdetään kuljettamaan poikasia. Autossa voi pakettia avata, jotta happi pääsee kulkemaan normaalisti boxiin. Poikasia tulee tarkkailla matkan aikana. Lämpöhalvaus voi tulla talvellakin, jos boxiin ei tule tarpeeksi ilmanvaihtoa.

Boxiin tulee laittaa kuiviketta, paras vaihtoehto on MörttiRöpö, Toa-lätt tai vastaavaa, kutterinpurua en suosittele käyttämään, koska se ärsyttää helposti rotan hengitysteitä. Yleensä kasvattaja antaa tuttua kuivaruokaa poikasen/poikasten mukana, sitä voi laittaa myös vähän kuljetusboxiin. Ruokakuppia ei kannata boksiin laittaa, vaan ruoka suoraan pohjalle. Jos vaikkapa tulee äkkijarrutus, voi kuppi liikkua boksissa ja pahimmassa tapauksessa rotta jää kupin ja boksin väliin ja loukkaantuu. Lisäksi poikasten ja myös aikuisten rottien on saatava kuljetuksen aikana nestettä jostakin. Vesipullo on huono vaihtoehto kiinnittää boxiin, koska se helposti vuotaa, kun boxi keikkuu edestakaisin ihmisen/auton liikkuessa. Jos matka on kuitenkin pitkä, yli kaksituntinen, voi poikasille tarjota matkan aikana aina silloin tällöin juomapulloa. Varo kuitenkin, etteivät poikaset karkaa, koska rohkeat tapaukset eivät välttämättä pitkää matkaa jaksaisi boxissa pysyä. Veden sijasta boxiin kannattaa laittaa matkaevääksi kurkkua tai viinirypäleitä tai muuta vastaavaa, mistä saa nestettä. Ja sitten olette valmiita matkaan!

Boksikassin lisäksi on hyvä varata mukaan tasaraha, mikäli poikaset maksetaan käteisellä eikä etukäteen tilille. Lisäksi olisi hienoa, että ennalta sovittaisiin montako ihmistä on tulossa noutamaan rottia. Harva kasvattaja on kovin innoissaan, jos ennalta ilmoittamatta paikalle ryykää rottien tulevan omistajan lisäksi myös puoli sukua. Kyseessä kun on kuitenkin kasvattajan koti, eikä mikään ilmainen eläintarha.

Rottakrääsää, osa 1

2011-12-10T18:16:00.002+02:00

Kyllä sitä on 20 vuodessa kerääntynyt jos jotakin rottatavaraa. Enkä tarkoita rottatavaralla häkkejä tai muita rottien tarpeisiin liittyvää kamaa vaan sitä nippeliä ja nappelia mitä on ihan ihmisten iloksi keksitty. Tellun luona alkuviikosta käydessäni juttelimme aiheesta ja päätimme alkaa pistämään teidän kaikkien nähtäville mitä kaikkea meiltä todella löytyy. Paljon on ostettu itse itsellemme ja saatu muualta lahjaksi tavalla tai toisella. Jospa nyt alottaisimme rottakrääsän esittelyn niillä käytännöllisillä tavaroilla eli kaffekupeilla. Olemme kummatkin Tellun kanssa, minä taidan tosin olla vielä pahempi, kahvin suurkuluttaja, että jokainen muki ja kuppi on tarpeen!

Tämän kauniin kupin Tellu osti itselleen Helsingistä messuilta.

Tämä kuppi on kuulemma tullut Tellulle lahjana,

ei vaan enää muistunut mieleen keltä kyseinen kuppi tuli :)

Tämän olen saanut joskus vuosia sitten muistaakseni Tellulta lahjaksi,

siihen kuuluvat kupin alla olevan kuvan lautaset myös mukaan.

LSKGY teetti vuosia sitten kaksi rottamukia, gerbiili- ja degumukien lisäksi.

Ne ovat olleet kovassa käytössä ja sen kyllä huomaa,

kun kuvat ovat alkaneet kummastakin kupista jo rapista pois.

Kummassakin kuvassa esiintyy Zaya's rottalan omistamat nyt jo edesmenneet rotat.

Nämä kupposet ovat tulleet Ruotsin matkoilta tuomarilahjoiksi,

SRS on teettänyt todella kauniit ja kestävät mukit rottailijan iloksi.

Tämän olen saanut Tellulta joulu- tai synttärilahjaksi,

todella kaunis, yritin kuvata edestä ja takaa.

Tämäkin kuppi on upea ja taitaa sekin olla tullut lahjaksi Tellulta :D
http://www.animalprints.nl/eng/index.html

Tellulta löytyy myös tällaiset hauskat koristeet

Tätä sarjaa meiltä löytyy kummaltakin

Saijalla on sarjasta murokulho


ja Tellulla kaksin kappalein isot mukit

Vaihtokauppaa ja muita bisneksiä

2011-12-06T22:34:00.006+02:00

Taas on viety ja tuotu rottia ympäri Turkua ja maakuntaa. On tapailtu rottaihmisiä ja heidän rottiaan. Mihin se elämä tästä muuttuisi, ja kun nämä rotat vaan ovat harrastus ja elämä, elämäntapa, niin varmasti vielä samassa veneessä olen toisetkin 20 vuotta. On se vaan hassua kuinka tällaiset pienet öttiäiset voivat yhdistää vahvastikin hyvin erilaisia ihmisiä, on kuin rotanomistajat puhuisivat jotakin omaa kieltään :D

Sunnuntaina vietin mahtavan iltapäivän Sari-Marian ja Laurin luona Turun Räntämäessä. Heiltä löytyy neljä rottapoikaa: Muhammed, Jeesus, Mooses ja Nooa :D Aivan mahtavia uroksia kaikki ja erityisesti minua ilahdutti kaksi näistä, jotka ovat meidän rottalastamme kotoisin. Viimeksi olin poitsut nähnyt luovutusikäisinä ipanoina ja nyt niistä oli tullut kunnonkokoisia ja -näköisiä herrasmiehiä, jotka olivat ylittäneet juuri vuoden iän. Oli kiva jutustella rottajuttuja maan ja taivaan väliltä ja samaan aikaan pojat kävivät kaikki vuoron perään minuakin moikkaamassa. Höpöttelymme kestikin tovin ja pojat ehtivät jo siinä ajassa vetäytyä kaapin taakse päiväunille :D Poikien omistajien kanssa tulikin sitten vielä lopulta sovittua astutus heti ensi vuodelle, niin tyytyväinen olin veljeksiin!

Maanantaina olikin sitten töitten jälkeen vähän enemmän vaihtokauppaa :D Sain hommattua Katrille hänen kovin kaipaamansa häkin. Hamsteri Suski oli ehtinyt minua ennen varaamaan häkin Hennalta, mutta onneksi hän väisti takavasemmalle ja niin minä sain kuin sainkin häkin! Kiitos Suski vielä kerran :D

Häkki takakontissa sitten kiiruhdin Tiinalle ja siellä Jaanakin oli juuri samaan aikaan parkkipaikalla. Meillä oli pientä bisnestä, kun Jaana kuljetti minun ja Tiinan naaraat luotaan astutuksesta Tiinalle. Rakas Piru siis palasi astutuksesta, saas nyt nähdä onko laiskasti astuva sulhanen saanut mitään aikaiseksi. Jaana toi myös Tiinan naaraan, joka oli selvästi astutuksesta pyöristynyt. Minulla oli tietenkin Jaanalla vaihdettaa eli Piru takaisin minulle ja Zarr-naaras Jaanalle vaihdossa astutukseen :D

Sitten vielä Tiinalta ajelin Nousiaisiin viemään sitä "voittamaani" häkkiä Katrille ja hakemaan sieltä samantien astutuksessa ollutta Banskua. Saa nyt nähdä onnistuiko tämä yritys, ja jos ei onnistunut, Bansku pääsee eläkepäiviään viettämään takaisin Katrille.

Maanantai-iltana olikin sitten ensilumi satanut Turkuun,
sitä sitten oravat ihailivat ikkunasta monta tuntia,

Pönttö-oravakin näki lunta ensimmäistä kertaa.

Tänään sitten vietin itsenäisyyspäivää rottamaisissa merkeissä tietysti. Kävin pitkästä aikaa Tellulla poikasia katsomassa ja kaffettelemassa. Sain suuresti himoamiani joulutorttuja, hitto unohdin varastaa pari mukaanikin! Tellulla pari naarasta etsii eläkekotia ja niitä mietittiin, mistä voisi löytyä kunnon koteja. Suloisia urospoikasia siellä olisi myös vielä vapaana, sieltä saa joku ihanan kaksikon tai kolmikon itselleen! Tuijoteltiin myös ihania vauvakuvia meikäläisen sähköpostista ja varattiin Lefulta yksi kikkura tänne meille. Äkkiä siinä aika taas kului ja piti matkata kohti Halista. Meillä oli treffit Janinan kanssa Suskin luona. Pähkäiltiin Suskin essex-poikasia ja mietittiin mitä kukin jättäisi itselleen, mielenkiintoista nähdä mihin Suski lopulta päätyy. Samalla sain myös Suskin Zooplussalta minulle tilaamani Sputnikit. Siinä ne vielä seisoo eteisessä, viikonloppuna varmaan testataan ensimmäistä. Janina jossain vaiheessa ihmetteli, mihin Suskin kärmekset olivat hävinneet, terraarion ovi kun oli sepposen selällään. Minä rupesin siinä vaiheessa tuijottelemaan lattialle, kun Suski tempaisi jääkaapin auki, että täällähän nämä talvehtimassa :D

Flunssaako?

2011-12-02T23:14:00.001+02:00

Olen kamppaillut itse jo kolmen viikon ajan flunssan kanssa, mutta nyt voin sanoa, että olen voiton puolella. Pientä nuhaa vielä esiintyy silloin tällöin, mutta se ikävä yskä on vihdoin poissa! Tästä tulikin mieleeni kirjoittaa vähän rottien flunssailusta. Usein juuri syksy ja kevät ovat rotille sitä aikaa, jolloin flunssa iskee myös niihin helpoiten. Tämä johtuu varmasti siitä, että huoneen lämpötila voi muuttua jopa vuorokauden aikana suurestikin. Ainakaan kerrostaloissa ei lämmöt välttämättä ole vielä täysillä. Ulkoilma vaihtelee plusasteista pakkasen puolelle. Yö voi olla pakkasella ja huonelämpötila suht normaali ja taas päivällä voi aurinko paistaa ikkunoista sisään ja nostaa lämpötilaa päivän ajaksi paljonkin. Veto on myös rotille erittäin huonosta, joten tuulettamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, eikä myöskään sijoittaa häkkiä ikkunan lähelle, jos sieltä vetää paljon. Kuljetuksen aikana rotat kannattaa, niinkuin tietenkin aina muutenkin, kuljettaa kuljetusboxissa ja siihen sopivassa kassissa. Mutta kun ilmat ulkona viilenee, niin boxin ja kassin lisäksi kannattaa, ottaa mukaan vielä fleecepeitto tai pyyhe, johon boxin voi kääriä ennen kassiin laittoa. Tietenkin täytyy muistaa, että happi kulkee boxiin eli kun on siirrytty esim. ulkoilmasta autoon, avataan pakettia niin, että boxiin tulee ilmanvaihtoa.

Mistä sitten voi päätellä, että rotta on vilustunut? Rottahan voi aivastella silloin tällöin normaalistikin esim. kuivikkeiden vaihdon jälkeen tai jos joku haju häiritsee. Myös likainen häkki voi ärsyttää rotan hengitysteitä, joten kannattaa ehdottomasti pitää huolta, että kuivikkeet eivät ole liian likaisia ja häkissä käytetyt kankaat pissaisia. Flunssan oireita on, että rotta alkaa normaalia enemmän aivastelemaan, sitä tapahtuu päivittäin ja useaan kertaan ja tämän lisäksi vuotaa nenästä ja silmistä punaista eritetty eli porfyriiniä. Punertavaa eritettä, porfyriiniä, voi tulla muutenkin, vaikka eläin olisikin terve, varsinkin vaalean värisissä rotissa sen huomaa, kun sitä löytyy turkista niskan ja pään seudulta, mihin sitä kulkeutuu silmistä ja nenästä, kun rotta pesee itseään. Jos kuitenkin eritettä tulee oikein vuotamalla ja siihen lisäksi lisääntynyt aivastelu, on rottasesi sairastunut. Alkuun voi koittaa kotikonsteja, jos muita oireita ei esiinny. Jos kuitenkin rotan hengitys on raskas ja/tai hengitysäänet eivät ole puhtaat, vaan kuuluu ylimääräistä rohinaa tai pulputusta, mars matkaan eläinlääkärille. Paras tällä hetkellä markkinoilla oleva lääke keuhkosairauksiin on varmasti Baytril. Hyvä eläinlääkäri määrää vähintään kymmenen päivän kuurin ja oikeat annostukset rotan painon mukaan. Voin kirjoittaa enemmän keuhkosairauksista sitten myöhemmin, ettei tästä yhdestä blogikirjoituksesta nyt sentään romaania tule :)

Mitä kotikonsteja voi sitten kokeilla vilustumiseen ja flunssaan? Vitamiineja ja hyöryhengitystä. Jos rotta tuntuu tukkoiselta, sille voi antaa hyöryhengitystä samaan tapaan kuin ihminen ottaa. Kiehauta vettä kattilassa ja lisää siihen esim eucalyptus/mynthon pastilleja tai eteeristä öljyä. Laita rotta boxiin ja esim. tuolin alle ja peittelekoko komeus peitolla. Lisää kattila kiehuvine vesineen vielä peitteen alle, mutta varo ettei se ole liian lähellä boxia ja ettei rotta missään nimessä pääse karkaamaan boxista. Toinen vaihtoehto on ottaa rotta syliin ja mennä sen kanssa yhdessä peiton alle. Liian vilkkaan tai uusia asioita pelkäävän rotan kanssa tätä ei kuitenkaan kannata tehdä. Hyöryhengitystä voi antaa kerran päivässä muutaman päivän ajan. Myös juomaveteen voi laittaa nestemäisiä vitamiineja kuten Tehovitolia tai tehdä itse hunaja/valkosipulivettä. Joka tapauksessa kannattaa tarkistaa, että jokainen rotta myös juo pullosta, ettei kenellekään tule nestehukkaa. Tehovitolia saa ainakin apteekeista eläinpuolen lääkkeistä. Apteekista saa myös Nutri-plus-nimistä geeliä. Tämä onkin todettu rottien keskuudessa todella suosituksi, pieni nokare, noin herneenkokoinen, joka päivä parin viikon ajan, siinä hyvä kuuri flunssan hoitoon. Rotat nuolevat usein sormenpäästä tarvittavan määrän, mutta joskus siitä ollaan liian innostuneita eikä sormet saa kaunista kohtelua, silloin kannattaa Nutri-plus tarjota vaikka lusikasta. Hyvin harvat rotat nyrpistävät Nutri-plussalle nokkaansa, mutta jos juuri sellainen osuu kohdallesi, voit sekoittaa Nutri-plus-annoksen tuoreruokaan. Lisävitamiineja/ravinteita voi antaa ilman flunssaakin pari kertaa vuodessa kahden viikon kuureina, mutta jatkuvaan käyttöön ne eivät ole. Lisäksi kaikkia ei kannata antaa yhtä aikaa missään nimessä, vaan valitse jonkun vitamiinivalmisteen välillä.

Poikaset varastettu

2011-11-27T23:30:00.002+02:00

Aamupäivällä tuli vieraita. Hanna ja Klasu kävivät varastamassa Lonolunin poikasineen :D Hanna onkin kysellyt palluteltavien vauvojen perään jo kuukausia ja perjantaina tuli taas tiedustelu ja ajattelin, että nyt ei voisi parempaan ajankohtaan pyyntöä tulla. Onhan se aina omalla tavallaan haikeatakin luopua vauvoista juuri tuohon aikaan, kun ne alkavat ottaa selkeästi jo enemmän kontaktia ihmiseen. Mutta kun itsellä on tuhat ja sataa rautaa tulessa yhtä aikaa, on helppoa ajatella poikasten parasta ja antaa ne jollekin lääpittäväksi, jolla on juuri sillä hetkellä paremmin aikaa. Samalla kertaa saavat myös ei kasvattavat ihmiset kokea poikasten ihanuuden. Niitä on ihana seurata, kun kehittyvät ja ovathan ne vaan niin ihanan syötävän suloisia. Itse olen saanut kokea ja seurata poikasten kehittymistä jo 20 vuotta, joten on aina mukavaa antaa vastuuntoisille ihmisille omia poikueita kasvamaan. Hannalla on ennenkin ollut meiltä poikue kasvamassa ja aivan ihanan kesyksi lääpittyjä poikasia niistä tulikin.

Rapinan kanssa olen myös paininut viime viikon aikana. Ette voi uskoakaan kuinka paljon aikaa kuluu yhden 32 sivuisen lehden kokoamiseen. Noin kuusi sivua oli tätä päivää ennen jo valmiina, ja aloitin heti klo 12 jälkeen tekemään lehteä ja lopetin noin tunti sitten eli kymmenisen tuntia kului silmissä. Siinä sitten vierähti sekin vapaapäivä ja huomenna taas töihin! No nyt on joka tapauksessa vuoden viimeinen numero painovalmis ja huomenaamulla se lähtee painoon, toivottavasti ehtii vielä kaikille ennen joulua.

Tässä vielä illan piristeeksi Kipinän poikueesta videokuvaa. Nehän ovat jo kasvaneet pesästä aikaa sitten ja matkanneet omiin koteihinsa ympäri Suomea.

Unikeot videolla

2011-11-26T21:48:00.001+02:00

Lonulunin poikasia on tullut kuvattua pariin kertaan. Facebookista löytyy ihan taviskuvia. Pari päivää sitten oli kuitenkin pakko ottaa niistä livekuvaa kameran videotoiminnolla talteen, kun nukahtivat sinne tänne miten sattuu. Oli siinä välillä pokassa pitelemistä. Nyt jo kirmailevat ihan eri tahtiin, mutta vieläkin väsymys tulee hetkessä, eikä jakseta vielä pitkiä aikoja juoksennella :)

Kuvia Juhliksesta

2011-11-24T19:58:00.000+02:00

Tässä nyt Messukeskuksessa järjestetyssä Kesiksen juhlanäyttelyssä kuvaamani kuvat, jotka lupasin tänne pistää. Anti ei todellakaan ole kovinkaan hääppöinen, ei määrällisesti eikä laadullisesti. Todella tylsää, kun täällä olisi ollut jos jotakin elukkaa nähtävillä ja kuvia ei niistä ole, kun en edes itse nähnyt niitä. Lupaan ensi kerralla messujen yhteydessä olevassa näyttelyssä kunnostautua kameran kanssa vähän paremmin.

Yleisnäkymää näyttelyalueesta

Rottien agility kerää aina katsojia

Esteitä joka lähtöön

Kerrostalo

Mitkä silmät!

Krooh pyyh, krooh pyyh

Lyttynaama

Tyynyä ei tarvita kun on kaveri

Nenän mentävä aukko

Hmmm...

Nautiskelija

12.11. SKeY:n juhlanäyttely, Helsinki

2011-11-22T19:20:00.000+02:00

SkeY:n juhlanäyttely Helsingin Messukeskuksessa olikin viimeinen näyttely tälle vuodelle, mihin osallistuttiin. Juhlanäyttely on myös aina kaksipäiväinen, viralliset luokat arvostellaan lauantaina ja pet luokat sunnuntaina.

Itse en todellakaan ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Todennäköisesti joku pöpö iski viikkoa ennen olleessa Liedon näyttelyssä. Alkujaan olikin tarkoitus lähteä meikäläisen autolla Tellun, Tiinan ja Teron kanssa. Kuitenkin näyttelyä edeltävänä päivänä muutimme matkasuunnitelmia ja Tellun kanssa lähdimmekin Janinan kyydillä, kun taas Tiina ja Tero lähtivät omalla autollaan ja nappasivat yhden kyytiläisen Janinalta. Näin mahduimme kaikki kyyteihin ja minun ei tarvinnut ajaa, mikä oikeastaan oli paraskin, kun joutui ottamaan kolmiolääkettä, mikä vielä väsytti erittäin paljon. Edelleen taistelen saman flunssan kanssa, nuha ei näytä millään loppuvan eikä yskäkään vahvasta lääkkeestä huolimatta. Saas nähä mitä tästä tulee...

Aamulla oli lähtö tosiaan taas kukonlaulunaikaan, koska arvostelu alkaisi jo klo 9 ja meidän naiset haluaa aina olla ajoissa perillä. Alku ei näyttänyt osaltani hyvältä, kun pelkäsin oksentavani puolet matkasta. Tuomareina tällä kertaa olivat sileillä Estelle Sandford Englannista ja rexeillä Nanna Tikkanen. Lisäksi oli erikoista, että pitkästä aikaa Kesiksen juhlanäyttelyssä ei ollut virallisilla tuplaluokkia. Juhlanäyttely on perinteisesti ollut jo vuosia Lemmikkimessujen yhteydessä. Samaan aikaan siellä oli tänä vuonna myös ELMA Helsingin maaseutumessut sekä Metsä-, Kädentaito- ja OutletExpomessut.

Olisi siis ollut todella paljon nähtävää. Valitettavasti en kyllä päässyt kunnolla tutustumaan mihinkään. Aamu- ja iltapäivä meni vielä suhteellisen hyvin, kiersin Lemmikimessupuolta, juttelin ihmisten kanssa ja poikanenkin tuli luovutettua uuteen kotiinsa. Loppupäivä, viimeiset pari tuntia olivat kuitenkin osaltani yhtä tuskaa, istuskelin ja makailin pitkit poikin ja kävin oksentamassa. Messuillahan näyttelyasettajien pitää olla eläimineen paikalla kello 18 asti, mutta saimme luvan lähteä jo hieman aikaisemmin, koska olin todella kipeä.

Rotilla ei mennyt näyttely mitenkään ihmeellisesti, siis meidän rotilla, aika vaihtelevia arvosteluja. Sijottinaaras Kipina sai tähden, joten siitä valmistui FinCh. Onnea Sinille! Tiinan oma kasvatti rex buff uros taisi sijottua ROPeille ja saada tähdenkin, mutta päivän tai paremminkin auton voitokkain oli Suskin agouti essex naaras, joka oli upeasti ROP5 yhdellä tähdellä. Hienoa essex muunnokselta! Onnea Suski ja tietenkin Janina, joka on kasvattanut tämän naaraan hyvät vanhemmat! Suski taisi myös täältä messuilta saada sen pygmikuumeen :D tai ainakin täällä se nousi vaarallisen korkeaksi.

Paluumatkalla tehtiin vielä treffit Piikkiön ABClle (tästä ei kuvaa :D). Näin siellä Jaanan, jolle palautin hänen tyttönsä ja meidän sijottinaaras Elinalta Helsingistä matkasi samalla Jaanan pojalle astutukseen. Mustia rääpäleitä siis tulossa, jos jotain sattuisi kiinnostamaan kokomustat kakarat. Kuvia tuli hieman otettua, mutta olin unohtanut ladata akun, joten ei niitä montaa ole eikä niiden laatukaan kovin hääppönen. Laitan ne tänne viimeistään perjantaina.

Niin ja tietenkin Lohjan ABC tuli katsastettua mennen tullen, todistusaineisto alapuolella :D

Pikkujoulut

2011-11-20T12:34:00.001+02:00

Tähän aikaan vuodesta olisi varmaan joka viikonlopuksi pikkujouluja ja muita vastaavia tapahtumia, mutta eihän niihin millään kaikkiin ehdi eikä jaksakaan osallistua. Tänä viikoloppuna kuitenkin tuli mentyä perjantaina työpaikan juhliin ja sitten vielä lauantaina pidettiin LSKGY:n pikkujoulut.

Yhditystyksen pikkujoulut vietettiin Suskin luona Halisissa ja ne starttasivat klo 18. Kannattaa ihmeessä liittyä LSKGY:hyn ensi vuonna, suunnitelmissa on enemmänkin näitä tapahtumia, joissa samanmieliset gerbiili- ja rottaharrastajat voivat tavata ja vaihtaa kuulumisia. Harvoin näyttelyissä ehtii keskustella niitä näitä ja siksi lauantainen tapaaminen oli erittäin mukavaa yhdessäoloa.

Paikalle ilmestyikin ihmeen monta jäsentä, yhteensä kymmenen. Harvoin tähän aikaan vuodesta tosiaan ihmisillä on vapaata kalenterissa. Allekirjoittaneen ja emännän eli Suskin lisäksi paikalle ilmaantuivat Anni, Eeva, Janina, Maiju, Mira, Susanna K., Tellu ja Tiina.

Emäntä ja Mira olivat leiponeet, pöydät notkuivat herkuista, löytyi niin suolaista ja makeaa. Suolainen piirakka upposi ihmisille, meikäläisellä oli vain makeannälkä, joten minä iskin kiinni luumutäytteisiin joulutorttuihin. En tiedä mikä niissä on, mutta niihin tulee kauhea himo :D Suklaarasiatkin taisivat tyhjentyä aika nopeaan.

Mutta ruoka ei ollut se tärkein asia vaan se oli hyvä seura!

Janina toi Suskille ja Mikolle hieman tuliaisia, pari pientä rottapoikapoikasta.

Eevakin pääsi lääppimään yhtä pienokaista.

Ettei vaan vauvakuume olisi taas iskenyt Eevaankin :D

Tietenkin tutustuimme myös Suskin muuhun elukkalaumaan. Eteisessä oli jo valmiina sisustettu tyhjä terraario, johon tulevat sitten ne kuuluisat pygmi hiiret :D

Tässä Suskin toinen viljakäärme, nahanluontia odottamassa.

Ja sitten se hieman isompi mato, Amazonin puuboa.

Isommalla porukalla ihailimme myös viiriäisiä, nämä varmasti jäivät erityisesti vierailijoiden mieleen, ainakin usean suusta kuulin sanoja muun muassa haluan, mistä saa, mihin ne kotona voisi asuttaa... Eikä ihme ne ovatkin omalla tavallaan todella viehättäviä, itsekin olen niitä himoinnut, tosin niitä kääpiöversioita :D

Tietenkin piti myös rotat tarkistaa ja Suskilta löytyi kolme Zaya's rottaakin,

jotka olivat hoidossa, porukasta löytyi Suskin omistaman Zaya's rotta Marikan siskokin :D

Allekirjoittanut tunnisti tytöt heti Zaya's rotiksi :D

Ja tietenkin täältä löytyi myös ilmapallo, muodoiltaan kuin lumiukko,

jonka on tarkoitus räjähtää lähipäivinä :D

Harmi kyllä aika tuntuu aina loppuvan kesken. Pakkanenkin oli tullut Turkuun, joten siinä sitten vielä pihalla höpötimme odotellessamme autojen lämpiämistä. Ja ensimmäistä kertaa sai skrapakin käyttöä tänä syksynä.

Olin kotona sitten lopulta joskus klo 23 aikoihin, mutta eihän sitä sitten lopulta saanut unenpäästä kiinni vaan aloin vielä purkamaan kuvia viikonlopun juhlista. Yöllä kuvailin myös Lonolunin poikasia, niitä kuvia saatte sitten myöhemmin ihastella :D

Pikkujouluissa sovittiin jo alustavasti seuraavasta meetingistä, joka tulisi siis olemaan ystävänpäivän tienoilla, eli ei muuta kuin liittymään LSKGY:n jäseneksi, sieltä Rapinasta se mainos tarkempine ohjeineen sitten löytyy!

Kuvia Liedon näyttelystä 5.11.2011

2011-11-18T11:21:00.032+02:00

Nukkumatyylejä oli taas monenlaisia:

Brock's Who Killed Kenny?

Brock's Who Killed Kenny? poseeraa

Rotta pelastaa päivän kuin päivän

Joskus apukädet ovat tarpeen arvostelussa

Janina Kultanen tuomaroi pet urokset

Naaraiden pet tuomarina oli Sanna Lappalainen

Potku Holmstedt tuomaroimassa

Tuomari There Granath sihteereineen

Kuten tavallista, LSKGY:n näyttelyssä oli myös buffetti

Storyartin myyntipöytä

Osa ruusukkeista

Theres arvostelee

Bokseja silmänkantamattomiin

Zaya's Falaharn Mistwarden arvostelussa

Kurkun syönnistä voi tehdä taidettakin

Tähtisilmä Saija ja Zaya's Kipinän ruusukkeet :D

Liedon näyttely 5.11.2011

2011-11-17T19:24:00.001+02:00

Virallisilla rotilla tuomareina piti olla kolme ruotsalaista tuomaria: Astrid Bergman, Potku Holmstedt ja Theres Granath. Valitettavasti pari päivää ennen Liedon näyttelyä sain vielä puhelun Potkulta. Astridin oli peruuttava tulonsa henkilökohtaisten syiden takia. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen, koska rottia oli tällä kertaa virallisiin luokkiin ilmoitettu suhteellisen vähän. Tehtiin vähän suunnitelmat uudestaan ja Potku arvostelikin rexien lisäksi sileäkarvaiset juniorit. Theresin oli alustavasti tarkoitus arvostella sk junioirit, mutta nyt ne vaihtuivatkin sileäkarvaisten avoimen luokan eläimiin. Pet rottia arvostelivat ahkeraan tänä vuonna arvostellut Janina ja Lappalaisen Sanna.

Aamulla oli aikaisin lähtö näyttelypaikalle. Nappasin Tellun kyytiin ja kaahasimme 15-20 minuutissa näyttelypaikalle laittamaan kuntoon paikkoja. Siellä olikin jo iso kasa aktiivisia harrastajia ja LSKGY:n hallituslaisia, joten ei siinä kauaa nokka tuhissut. Janina noukki ruotsalaiset aamulla satamasta. Minä touhusin eläinten vastaanotossa, jaoin numerolappuja ja Maijun kanssa otettiin korjauksia, luokkasiirtoja ja jälki-ilmottautumisia vastaan.

Alkujaan olin Paulan kanssa sopinut, että vuorottelisimme Potkun sihteerinä ja assarina, mutta ihanainen Paula lupasi kirjoittaa kaikki arvostelut. Tämä oli aivan mahtavaa, varsinkin kun tuo käteni on mitä on eikä sillä kovin montaa riviä ilman kipuja kirjoita. Mielellään sitä sihteerinä toimisi, koska olisi erittäin mielenkiintoista seurata läheltä muiden virallisten tuomareiden arvostelua ja palkitsemispäätöksiä. Toimin siis assarina Potkulle ja viereisessä pöydässä Maiju assaroi Theresiä, joka arvosteli Suomessa ensimmäistä kertaa ja tästä syystä arvostelu sujui huomattavasti hitaammin kuin vanhoilla konkareilla. Päivän aikana piti juosta myös muissa asioissa, mutta onneksi Maiju, Roosa ja muut paikkasivat hommaani Potkulla. Pariin kertaan oli muutama boxikin kateissa, mutta onneksi sain apuja tarkkasilmäisiltä näyttelyasettajilta.

Assaroinnin ja muun touhun ohella piti luovuttaa Anskulle ja Sadulle poikaset. En ehtinyt kummankaan kanssa juttelemaan rauhassa, mutta toivottavasti pikkuiset ovat kotiutuneet hyvin ja heistä kuulee pian kuulumisia. Fiuri vei Tiialle Espooseen Siirin poikueesta russian buff tytön ja Tellun poikueesta blue agouti tytön, saivat kehujakin, että olivat niin kaunis pari. On muuten ihanaa, kun kanssaharrastajien avustuksella ja kyydeillä milloin poikaset lähtevät uusiin koteihinsa milloin naaraat menevät astutukseen, kyllä tämä harrastus olisi paljon vaikeampaa ilman teitä.

Paulalla oli myös minulle Helsingintuliaisia. Zarr-sijotusnaaras oli astutettu Paulan sijottiuroksella viikkoa aikaisemmin. Valitettavasti pari päivää sitten tytölle ilmeni kiima eli nyt pitää sitten miettiä toista sulhasehdokasta täältä jostain lähempää. Ai niin sain myös näyttelystä muitakin tuliaisia: flunssan, jonka kourissa olen paininut Liedon näyttelyn jälkeisestä maanantaista asti.

Ehdin myös näyttelypäivän aikana tehdä pikajouluostoksia :) Satu ja Story Art oli tullut myyntipöytineen paikalle. Tein siis tilauksen ja ihastuttavat lahjat tulevat minulle hyvissä ajoin ennen joulua, että ehtivät tuonne Ruotsin puolelle ajoissa. Ehdottomasti suosittelen eläinaiheisia lahjoja Story Artista, ne ovat kyllä niin mahtavia!

Päivä meni lopulta nopeasti ja päästiin palkintojen jakoon. Rexeissä ei meille tai meidän kasvateille tullut mitään, mutta sileissä menikin paremmin. Kasvattimme Zaya’s Lala Firemane (besrbp) oli ROP2 kahdella tähdellä. Onnea Jenni-omistajalle, samallahan tämä sileäkarvainen naaras valmistui myös Fin Championiksi. ROP1 kahdella tähdellä olikin sitten russian buff sijoitusnaaras Zaya’s Kipinä, joka oli minulla vielä kotona. Kipinähän on sijoituksessa Sinillä ja oli minulla astutus/poikastentekoreissulla, ja kun poikaset ovat lähteneet jo matkaan ja Kipinän palautus oli vasta Helsingin näyttelystä, päätin ilmoittaa sen Liedon näyttelyyn ja hyvä niin :) Ihan mukava päivä siitä sitten tulikin.

Tellu toimi näyttelyssä paparazzina, joten kuvia odotellessa...

Paljon puhetta rotista 2/2

2011-11-13T20:39:00.000+02:00

Edellä olevassa blogikirjoituksessa olevia slangisanoja, sanontoja ja fraaseja ei rottafanit yleensä arkikielessään käytä :D Tuttuja ne kuitenkin ovat ennestään jo monelle rottaharrastajalle. Jos on intohimoinen television ja elokuvien tiiraaja, törmää usein rat-sanaan. Valitettavasti useimmiten kylläkin negatiivisessa merkityksessä. Tämän johdosta me allekirjoittaneet päätimmekin valistaa teitä lukijoita muutamilla rottafaneille sopivilla sanonnoilla. Tulipa muutama uusikin samalla keksittyä…

Tämä teksti on julkaistu aikaisemmin Rapinoissa 3/2002 ja 3/2011.

Ei ole rotan voittanutta
“No one wins the rat”, mikään muu eläin ei ole parempi lemmikki kuin kesyrotta

Rotanruokaa
”Rat meal”, tarjolla oleva gourmet-ateria

Rotankokoinen
”Size R”, oikean kokoinen, käteen sopiva

Rottaisaa iltaa!
”Have a ratty night”, hauska illantoivotus ”rottakaverille”

Vikkelä kuin rotta
”Fast as a running rat”, usein kuultu sanonta näyttelypaikoilla, jossa ihmiset liikkuvat rotan nopeudella

Autollinen rottia
”Car loaded with rats”, auto joka suunnistaa kohti näyttelypaikkaa tai yrittää epätoivoisesti löytää sieltä pois, auto jota tuijotetaan huoltoasemilla

Pitkä kuin rotan häntä
”No longer than the rat’s tail”, ihanteellinen mitta, joka on toivottava monessa suhteessa

Rotan vainu
”To have rat’s nose”, omata erittäin tarkat aistit

Rotan tuoksu
”Scent of a rat”, joillakin kesyrotilla ilmenevä myskinomainen tuoksu

Suklaa rotta
”Chocolate rat”, chocolate-värinen rotta, kutsutaan myös Fazerin siniseksi

Rottavoimaa!
”Rat power”, rottamaailman vastine girl powerille, yhteenliittymä rottafaneja

Rottien yö
”Night of the living rats”, yöt jolloin rotanomistaja kärsii uniapneasta tai yö jolloin rottapariskunta viettää kiihkeää aikaa ja tästä syystä omistaja ei nuku

Rotan kolo
”Your home is where your rat is”, viihtyisä koti, oma koti kullan kallis, vaihtoehtoisesti: paikka mihin ei ihmisen käsi yllä

Kihara kuin rotta
”Rat’s permanent wave”, rex-rotta, verrataan usein ihmisten permanenttiin

Rotta on ladattu!
”The rat is loaded!”. Olet ruuhkaisessa bussissa, junassa tai vastaavassa kulkuneuvossa, etsit epätoivoisesti rottakasseinesi vapaata istumapaikkaa, ryhdyt kovempiin otteisiin ja otat rotan käteesi osoittaen sillä kanssamatkustajiasi aseen tavoin, johan rupeaa paikkaa löytymään!

Onnea rotasti!
”CongRATulations”, rotanomistajien käyttämä onnittelusanonta

Rottareissu
”Rat journey”, rottien kanssa tehtävät matkat ympäri Suomen maan, lahden toisella puolella Ruotsissa tai jopa vieläkin kauempana Euroopassa, rotanhakureissu → jotkut hullut kesyrottaharrastajat haluavat väen väkisin hankkia rottansa mahdollisimman kaukaa.

Rottaisaa Uutta Vuotta!
”Happy Ratty Year!”, rottakasvattajien keskenään käyttämä uuden vuoden toivotus, jolla toivotaan rottarikasta poikasvuotta

Onni on oma rotta
”There’s no happiness without an own rat”, rottafani ei tule toimeen ilman omia rottia

Rokkirotta
”Rat on the rocks”, jammaava rotta, jolla on koko ajan meno päällä

Vuotorotta
”Leaking rat”, merkkaileva tai muuten vain pidätyskyvytön rotta

Onnenrotta
”Rat amulet”, rottaa esittävä koru tai vastaava esine, joka tuottaa omistajalleen onnea

Tellu & Saija

PS. Jos keksit lisää upeita rottasanontoja, allekirjoittaneet ottavat niitä mielihyvin vastaan tänne kommentteihin!

Paljon puhetta rotista 1/2

2011-11-11T20:54:00.001+02:00

Hyvin harvat ihmiset, lukuun ottamatta tietenkään rottafaneja, kuvailisivat rottaa herttaiseksi, suloiseksi tai rakastettavaksi. Yksi tämänlaisista kirjailijoista on kuitenkin Martin Hart. Hän suhtautuu jalomielisesti ja jopa ihailevastikin rottiin kirjoissaan. Tämänlainen suosiminen voi kuitenkin oolla riskialtista, koska rotista on kautta aikojen kirjoitettu hyvinkin epämiellyttävään ja inhoavaan sävyyn ja tyyliin. Barnhart Dictionary of Etomology –kirjan mukaan sana “rat” (rotta) ilmestyi kirjoitettuna ensimmäisen kerran Ælfric –kirjan tekstissä noin vuonna 1000 jKr. Rat –sanaa käytettiin myös paikan nimenä vuonna 1185 jKr. Ensimmäisen kerran rat –sanaa käytettiin englanninkielisessä kirjallisuudessa William Langlandin runossa ”Piers the Plowman” vuonna 1378. Langland kirjoitti runossaan: ”No-one can rest, with rats out at night”. Rat –sana on lähtöisin indo-eurooppalaisesta sanasta, joka on sukua sanalle red/rod, mikä tarkoittaa ”to gnaw” eli jyrsiä. Latinaksi ”to gnaw” eli jyrsiä on ”rodere”. Rat–sanasta on tullut erittäin suosittu slangi-ilmauksissa ja vertauskuvissa. Monissa kielissä on käytetty luovasti hyväksi rotan piirteitä: pitkä ja karvaton häntä, jatkuva jyrsiminen, kyltymätön ruokahalu, nopea ja runsas lisääntyminen, suora yhdistäminen likaisuuteen, sairauksiin, syöpäläisiin ja tuholaisiin. Englantia puhuvat käyttävät rat –sanaa värikkäästi ilmaisuissaan ja sanonnoissaan. Esimerkiksi ”I smell a rat” tarkoittaa, että aistii jotakin epämiellyttää, jota ei kuitenkaan pysty näkemään. Englannin kielessä törmätään usein sanontaan: ”I’ll get you, you dirty rat”. Sanonta liitetään gangstereiden välillä käytäviin sananvaihtoihin.

Rat
Arkikielessä petturi, luopio, rikkuri, erityisesti Amerikan slangissa ilmiantaja, vasikka

Like a drowned rat
Kuin uitettu koira

See pink rats
Nähdä pikku ukkoja

Smell a rat
Haistaa palaneen käryä, tuntea että johonkin on koira haudattuna

Rats!
Pahus! Helkutti! Kattia kanssa!

Ratbag
Slangissa kumma tyyppi, kusipää

Ratbaggery
Australian slangissa roska

Rat cheese
Arkikielessä halpa juusto, erityisesti cheddar

Rat house
Australian slangissa hullujen huone

Disappear down the rathole
Mennä kuin kankkulan kaivoon

Rat race
Oravanpyörä, näännyttävä kilpajuoksu

Ratty
Arkikielessä kiukkuinen, äkäinen, Amerikan arkikielessä rähjäinen, Australian slangissa hullu, kaheli, hiuksista puhuttaessa rasvainen ja takkuinen

Avoir les rats noirs
Olla masentunut

Pauvre comme un rat d’église
Köyhä kuin kirkonrotta

Mall rats
Uudehko sanonta, joka kuvaa ostoskeskuksissa ”hengailevia” nuoria

Rats desert a sinking ship
Rotat hylkäävät uppoavan laivan

To have a rat in the garret
Vanhahko sanonta, joka kuvaa ihmistä, jolla on ruuvi löysällä

To take a rat by the tail / Prendre un rat par la queue
Luis XVII -aikainen sanonta, joka tarkoittaa käsilaukun varastamista katkaisemalla olkahihna niin, ettei laukun sisältö putoa maahan

Slope rats
Nykyaikainen sanonta, joka kuvaa lumilautailijoita

Rattrap
Sana viittaa rakennukseen, joka on vaarallinen ja purku-uhan alla oleva

Roi de rats / King of rats
Alunperin Ranskassa käytetty termi, joka kuvailee toisten kustannuksella elävää henkilöä

To rat
Verbi tulee rottien tavasta hypätä laivasta tiukan paikan tullen. Lakkorikkureita kutsutaan usein rotiksi.

To rat on
Pettää toverinsa, kannella jostakin, kääntää kelkkansa, antaa ilmi

Lähde: The Rat: a perverse miscellany. 1997. Koonnut Barbara Hodgson. California: Ten Speed.

Suosittelen kirjan lukemista, jos kiinnostaa päästä vähän pintaa syvemmälle :D
Omasta kirjahyllystänikin se löytyy enkä ole katunut ostamista!

Lapuan näyttely 22.10.2011

2011-11-06T22:04:00.001+02:00

Agilityä Lapualla

EPJY järjesti Lapualla näyttelyn ja vielä viralliset luokat niin ei siinä sitten pitänyt kuin sopia kyyti ja oltiin valmiita lähtemään. Janinakin halusi onneksi lähteä näin pitkälle matkalle, joten Janina hommasi auton ja toimi luottokuskinamme. Muita kyytiläisiä oli minun lisäkseni Tellu ja Tiina. Näin saatiin vähän matkakulujakin pienemmäksi, kun oli porukkaa vähän enemmän. Se tietty tarkoittaa aina sitä, että on sovittava joku boximäärä per nuppi, jotta oikeasti myös mahdumme lähtöaamuna kaikki elukoidemme kanssa autoon. No tiesihän sen, että minun eläinmäärälläni ei edes täyttynyt oma kiintiöni vaan siihen saatiin vielä pari salamatkustajaa Suskilta. Suski toimitti jo edellisenä iltana rotat Tiinalle, jonka aviomies kuurasi tytöt näyttelykuntoon.

Olimme suunnitelleet aamulähdön niin, että Tiina haki minut ensin ja sitten suunnattiin Tellun parkkipaikalle, jossa tavattiin Janina ja Tellu. Siinä sitten aikamme aseteltiin rottaboxeja pinoon ja vielä päälle Janinan pieni lintuhäkki ja lopuksi vielä ahtauduttiin Tiinan kanssa takapenkille. Muistaakseni lopullinen lähtö matkaan oli noin puoli viiden aikaan aamulla, ainakin jotain sinnepäin. Ja arvasihan se, että aina jotain unohtuu. Janina huomasi jossain vaiheessa, että lupaana pearl junnu oli jäänyt kotiin :(

Menomatka Turusta Lapualle mentiin Huittisten kautta ja kilometrejä kertyi yhteensä noin 325. Ja kuinka ollakaan minun takiani jouduttiin pysähtymään pissatauolle jo Aurassa. Voi kun pystyisikin lähtemään aamuisin ilman aamukahvia, mutta se on kyllä minulle täysin mahdotonta. Auran jälkeen ajettiinkin jo pidempi matka eli seuraavaksi pysähdyttiin aamiaiselle vasta Jalasjärven ABC:lla. Vielä ennen Lapuaa oli nopea pysähdys, kun Janina tiputti matkasta pienen lintuhäkkinsä Seinäjoella. Oltiin hyvissä ajoin perillä Lapualla, aurinkokin oli noussut eikä siellä pohjoisessa ollut edes kylmä :D Onneksi päästiin Tiinan kanssa perille asti, koska etupenkkiläiset olivat jo pariin kertaan heittämässä meitä pihalle ja liftaamaan :)

Virallisia rottia tuomaroi Sari Andersson ja kaikilla oli rottia hänelle ilmoitettuna.Tiinalla oli lisäksi myös pet luokkiin ilmoitettuna muutama rottanen, joten Tiinalla alkoikin pieni viimeistely puunaus heti paikan päällä. Päivä oli mukavan rento eikä oltu hommissakaan ketään (tosin hoidettiin kyllä Janinan kanssa agility-rottien eläintentarkastus), joka ehkä oli hyväkin asia, koska kaikki olimme enemmän tai vähemmän tööt, parin tunnin yöunien jälkeen. Sen huomasi allekijoittaneestakin, joka rupesi keksimään jo menomatkalla Janinan poikasille nimiä, joten voitte syyttää meikäläistä jos Janinan tulevilla poikasilla on hieman hmmm sanoisinko erikoiset nimet :) Päivän aikana kävimme grillillä syömässä ja tellun kanssa käytiin nuuskimassa pari paikallista kirpputoriakin. Löytöjäkin tehtiin mm. pari fleecepeittoa rotille ja kaulaliinat ihmisille, kyllä oli hinnat pikkasen halvemmat kuin Turussa eli seuraavaksi täytyy varata aikaa enemmän penkomiselle.

Näin se menee kun osaa

Meidän rottalasta ei ollut ilmoitettu kuin yksi rex uros Tellulta, mutta sekään ei valitettavasti päässyt osallistumaan. Sileäkarvaisten ROP:ssa olikin Zaya's-rottia iloisesti jopa kokonaiset neljä. Teron puunaama Suskin rottanaaras Marika (Zaya's Marika Granitehand) oli ROP4 kahdella tähdellä ja samalla valmistui Fin Championiksi. Kiitokset Terolle ja onnittelut Suskille! ROP3 oli Tellun black eyed siamese russian blue point poika Zaya's Nighh Spinechill, joka sai myös kaksi tähteä ja oli samalla Paras juniori. ROP2 kahdella tähdellä oli samanvärinen uros Zaya's Dracul Cadava, tosin tämä herra kilpaili avoimessa luokassa. Dracul valmistui myös Fin Championiksi. ROP1 kahdella tähdellä oli Tiinan omistama Zaya's Banana Split ja sai samalla Fin SuCh-tittelin. Sen enempää ei Champion titteleitä enää ole saavutettavissa, joten Tiinalle onnittelut ja kiitokset! Päivä oli tosiaan mitä parhain, myös pikku Piruni oli ensimmäistä kertaa näyttelyssä, tietenkin katselmusluokassa ja sai puollon marten muunnokselle.

Paluumatka tehtiin Tampereen kautta, kilometrejä kertyi tätä kautta noin 365. Miksi sitten kiersimme Tampereen kautta? Tämä siitä syystä, että olimme sopineet treffit Pirkanhoville. Katriina olikin siellä meitä jo vastassa, kun kaarsimme pihaan. Jyväskylän näyttelymatkalla viemämme Tellun simskunaaras ja toinen jo Katriinalla hetken asustellut Lonolun palautuivat astutusreissultaan. Kummatkin tytöt astutettiin kuukauden päästä kaksi vuotta täyttävällä silver black kasvattiuroksellamme, joka asustaa veljensä kanssa siis Katriinalla. Ja tänään tuli tulostakin, Lonolun on synnyttänyt! Poikasia olisi siis saatavilla taas joulukuun puolella.

Liukuhihnahommaa

2011-10-30T21:23:00.002+02:00

Taas on tullut pistettyä tossua toisen eteen ja bensaa palamaan. Viime viikonlopun Lapuan näyttelystä palautuminen sujui ihmeen nopeasti, ehkä syynä oli se, ettei tällä kertaa tarvinnut itse ajaa lainkaan, vaan ihana Janina hoiti homman!

Liukuhihnahommaksi on mennyt rottien kanssa seurustelu. Poikasia on pahimmillaan ollut neljässä häkissä. Niiden kanssa seurustelu ja juoksuttaminen on ollut aikamoinen homma ja kun kaikki häkilliset on tosiaan juoksutettava erikseen, se vie todella paljon aikaa. Vähän on surettanut aikuiset rotat, onneksi on vain kaksi häkillistä, mutta kyllä on niiden ilmeet olleet viimeiset pari viikkoa aika pettyneitä, kun häkin ovet aukeaa vain ruoan tuloa varten. Tänään on aika siirtää kaikki urospoikaset yhteen asumaan, ensi viikonloppuna nekin lähtemään maailmalle.

Viime maanantaina piti käydä katsomassa lainanaaras Lottaa ja naaraspoikasia, jotka majailevatkin Teemulla ensi viikon puoleen väliin saakka. Sitten onkin taas kotonani neljä häkkiä poikasia koossa kolmen sijaan. Maanantaina kävin siis valitsemassa ja merkkaamassa itselleni jäävän tytön. Teemu oli lupautunut luovuttamaan yhden tytöistä tiistaina, kun Sandra Myrskylästä oli tulossa päivällä ja minä tietenkin olin siihen aikaan töissä. Pikkaisen juttelimme Teemun kanssa Lotan uudelleen astutuksesta, ehkä neidille tosiaan tehtäisiin toinenkin poikue, jos miettimäni urosta lainaksi saataisiin. Mutta odotetaan nyt vielä hetki, vaikka Lotta onkin ollut hyvässä massassa ja erinomaisessa kunnossa koko poikueen ajan.

Janina toi maanantai-iltana kaksi poikastaan minulle, kun niiden oli tarkoitus lähteä omien poikasteni kanssa uusiin koteihin. Olin lupautunut luovuttamaan ne, ettei uusien omistajien tarvinnut lähteä kahdesta eri paikkaa poikasiaan hakemaan. Keskiviikkona tytöt lähtivät sitten ensin ja seuraavaksi poikakolmikko. Hanna kävi illalla miehensä kanssa hakemassa pojat, yksi niistä meni sijoitukseen. Uusia sijoituskoteja on aina kiva saada, tämän syksyn aikana tämä on jo toinen uusi hyvä sijoituskoti.

Torstaina tulikin sitten osallistuttua LSKGY:n syyskokoukseen ja allekirjoittanut huomasi istuvansa taas hallituksessa yhden sapattivuoden jälkeen. Tosin ei tämä vuosi ole lepäillessä mennyt, teenhän edelleen Rapinaa, LSKGY:n jäsenlehteä ja olen touhunnut näyttelyiden ympärillä muutenkin koko vuoden. Olisi tosi kiva jos yhdistys saisi uusia innokkaita jäseniä toimintaan mukaan. Tätä menoa ei näyttelyitä voida järjestää, jos aktiivisia ja ahkeria harrastajia ei yksinkertaisesti löydy. Tai siis aktiivisia näyttelyissä kävijöitä kyllä löytyy, mutta olisi kiva jos hiukan enemmän ihmiset osallistuisivat näyttelyiden järjestämiseen eivätkä aina vain tulisi paikalle valmiiseen pöytään. Ei tunnu kauhean reilulta, että osa ihmisistä on aina töissä näyttelyissä ja osa ottaa rennosti, kyllähän sellainen minulle ja monelle muullekin kelpaisi. Ensi viikonlopun Liedon näyttely on taas vain muutaman henkilön käsissä eikä näytä työntekijöitä löytyvän ei sitten millään. Onneksi on sellaisia ihmisiä kuten Sari (Sanders), joka jaksaa painaa jokaisessa näyttelyssä. SKeY:n syyskokous pidettiin myös vähän aikaa sitten ja jatkan edelleen ensi vuonna rekisteröijänä ja standarditoimikunnassa. Muutama pesti tuli lisääkin otettua kuten koulutusvastaavan tehtävä ja poikasvälityksen ”varahenkilö”.

Perjantaina vierailinkin sitten Tiinan luona Yo-kylässä. Vein hänelle samalla sijoitusnaaraspoikasen, kun olimme sopineet katsovamme yhdessä Liedon näyttelyluetteloa. Tiina oli tehnytkin siistiä työtä, joten eipä siinä paljon muuta tehty kuin tiivistettiin ja muutettiin luettelo pdf:ksi ja sitten julkaistiin se Kesiksen keskustelupalstalla. Pikkuinen Vaahterasiirappi (Tiinan antama kutsumanimi) alias Pommi (minun antamani kutsumanimi) on kuulemma mennyt laumaan heittämällä ja kuinka ollakaan paras kaveri häkissä on samanvärinen aikuinen naaras. Jos ihmettelette kutsumanimien määrää niin tietenkin rakkaalla lapsella on monta nimeä eikä ole ensimmäinen kerta kun Tiinan kanssa kutsutaan samaa rottaa eri nimillä ja heti tiedämme aina kenestä puhutaan :D

Lauantaina olikin sitten ”vapaapäivä”. Siivoilin häkkejä, pidin rottasia juoskentelemassa, tein valmiiksi rottapöperöitä pakkaseen, nämä poikaset kun syövät kuin hevoset :D Suurinta työtä aiheutti Liedon näyttelyn numerolappujen tekeminen, noin 200 tuli valmiiksi. Tänään en kyllä saa loppuja valmiiksi, mutta varmasti tiistaina sekin homma alkaa olemaan pulkassa. Tänään olin myös Suskin kanssa Janinalla kyläilemässä. Ai mitä tekemässä, no poikasia katsomassa tietty, ihan kun niitä ei olisi omasta takaa ihan tarpeeksi. Kävimme ihailemassa essex poikasia ja Suski otti mukaansa ihka ensimmäisen oman uroksensa :D

Nyt onkin sitten rottien liukuhihnajaloittelu ja -ruokinta vielä edessä niin sitten taitaa olla tämä viikko vietetty ja ensi viikolla taas uutta putkeen.

Punkerot 2/2

2011-10-27T22:39:00.002+03:00

Punkerot täyttävät tänään neljä viikkoa. Sen kunniaksi tehtiin vielä yksi punnitus, mutta tämän jälkeen en enää punnitse näitä veijareita, ehkä en edes halua tietää mitä ne viisiviikkoisena painavat. Blondi tyttö on ainut vielä vaille luovutuspainorajan, mutta sekin vain gramman kaksi.

Isoin poika painaa 128 g ja sillä on pitkä tukka :D

Poika nro 2 painaa 123 g ja on menevää tyyppiä.

Pienin poika painaa tällä hetkellä 120 g ja sillä on ihanan suuret silmät!

Russian blue tyttö on tytöistä se isompi ja vaaka pysähtyi tänään 112 g.

Blondi tytön paino heilahteli 98 ja 99 g välillä.

Kuvasaastetta Lapualta

2011-10-25T19:43:00.017+03:00

Jotkut väittävät, että kesyrotat stressaavat näyttelyissä. Yleensä nämä ihmiset eivät rottia kovin hyvin tunne. Alla "todistusaineistoa" näyttelykäyttäytymisestä Lapuan näyttelyssä 22.10.

Isossa petissä on hyvä koisia

Kahden kerroksen väkeä.

Taju kankaalla.

Pötköttelyä.

Riika-mamman kulta.

Voisko enää rennommin ottaa?

Kaveri on hyvä tyyny.

Huomaakohan kukaan jos piiloudun petin alle?

Ai että kun ramasee...

Boksin vanki.

Mistäs tän sai auki?

Jostain täältä se kansi aukesi...

Rento meininki.

Siisti sitä olla pitää

Hieman murua rinnan alle.

Pallit pedissä.

Sisustusta.

Unta kaaliin.

Häntähalaus.

Mukava nukkuma-asento.

Aina voi esitellä parempaakin puolta.

Tätä on ennenkin tehty.

Sukukalleudet edustuskuntoon.

Poski poskea vasten.

Kurkkuhetki.

Toiset relaa, toiset miettii pakoreittejä.

Piru ja ensimmäinen näyttely.

Pojat nukkuu.

Juomahetki.

Kuvat (c) Saija Forsström & Tellu Sonne

Punkerot 1/2

2011-10-17T23:32:00.002+03:00

Voi herranjestas sentään. Ennen kahden viikon ikää aukenivat vauvoilta jo silmät ja nyt 2,5 viikon ikäisinä käytiin ekaa kertaa puntarilla ja millä tuloksilla. Anna mun kaikki kestää yhtä leveitä kuin pitkiä. Siiri-mamman maito taitaa olla ihan liian tehokasta! Taitaa nämä poikaset joutua läskileirille!

Pojat:

Tytöt:

Poikasvideoita

2011-10-16T19:32:00.000+03:00

Poikasten kuvaaminen on joskus todella työlästä. Onneksi sentään nykyään on käytössä digikamerat niin voi helposti deletoida kuvat, joissa näkyy pelkkä hännänpää tai epätarkka kuono kiinni linssissä :D

Tällä kertaa päätinkin muutaman kymmenen ellei sadan epäonnistuneen kuvan sijasta kuvata poikasia kameran videotoiminnalla. Valitettavasti kuvanlaatu ei ole hääppöinen, mutta toivottavasti näistä on edes hieman iloa teille.

Ensimmäiset kolme videota on P1-poikueesta ja neljäs eli viimeinen video F2-poikueesta.